perjantai 17. elokuuta 2007

Postia kustantajalta



Joskus aikanaan kerroin lähettäneeni kustantajille runojani. En edes itse täysin kuvitellut, että ne läpäisisivät marginaalista julkaisukynnystä ainakaan eka kerralla. Sen taitavat joka tapauksessa eka kerralla ylittää vain superlahjakkuudet tai jo valmiiksi kuuluisat. Halusin kuitenkin kokeilla onneani tälläkin saralla. Lähetin runojani kolmelle kustantajalle.

Kaksi on tullut bumerangina takaisin ja kolmas kai lojuu jossain hyllyssä tai roskiksessa. Isompi kustantamo vastasi vain lyhyesti "Ei sovi kustannusohjelmaamme". Suomen kielellä se kai tarkoittaa, että ei lähelläkään, unohda hyvä mies tuo puuhastelusi. Pienempi kustantamo vastasi "Tekstisi sisältää mielenkiintoisia aineksia. Valitettavasti julkaisemme vuodessa niin vähän runoteoksia, ettemme voi ottaa kaikkia mielenkiintoisiakaan tekstejä kustannusohjelmaamme". Joko he näkivät minussa jotain ainesta tai sitten heillä on vain ystävällisemmät kustannustoimittajat. Haluaisin tietenkin uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon.

No, kokeiltu on nyt tämäkin homma. Yhä vakavammin ajattelen omakustanteen julkaisemista. Sitä ennen täytyy vielä hioa tekstejä. Onhan moni isompikin kirjallisuuden nimi aloittanut omakustantajana. Esimerkiksi Jim Morrison julkaisi ensimmäisen runoteoksensa omakustanteena, vaikka olisi luullut, että olisi pelkällä nimellä saanut kustantajan itselleen. Ja Bukowski odotti päälle nelikymppiseksi ennen kuin löysi tekstiensä ymmärtäjän kustantajastakin. Jotenkin tuntuu, kun lueskelee lehtien kulttuuripalstoilta runoilijoiden kirjoista otteita, niin ei se niiden teksti ole sen paljon, paljon parempaa kuin omanikaan. Ehkä heillä on jokin sitten, mitä minulla ei ole. Ainakin onnea enemmän. Tai sitten vain yksinkertaisesti lahjakkuutta.

Kirjoitin blogiini lomalta palattuani kirjoitelleeni loman aikana. Ajattelin nyt rohkaistua tuotoksiani blogiinikin laittamaan. Älkää niitä nyt ainakaan lyttyyn haukkuko, ettei itsetuntoni täysin murene... Jokainen voi pohtia, kenestä tai mistä runot kertovat... arvoituksellisuutta täytyy olla.



Sinun sanoillasi on merkitystä.
Sinun sanoissasi on kauneutta.
Minä kuulen ne tänne asti.

Minun ei onneksi tarvitse muistaa.
Vain oma nimeni.
Sekin on muutettavissa.

Lähestyn varovaisin askelin rakkautta.
Ei ole enää kävelykeppejä jäljellä.
Silti toivoisin löytäväni
sinut viereltäni.


-------------------------


Hehkuvan kuumaa tiimalasia
ei pysäytä mikään.
Ei kuolema, ei toivo.
Ei mikään merkityksellinen.
Edes tämän kerran toivoin,
että,
sanoilla ei tai jos
ostettaisiin pari lisäminuuttia
sellaisille,
joille,
valehtelu on pääasiallinen tulonlähde.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe