Shakespearea aloittelijoille

Jos joku persoona hallitsee yhä näytelmäkirjallisuutta ja elokuviakin, niin sen täytyy olla Shakespeare. Monelle tulee Shakespearesta heti mieleen vaikea vanhanaikainen kieli tai kuolemattomat virkkeet kuten "ollako vai eikö olla?". Siinä Shakespearen salaisuus onkin.

Shakespeare on oikeastaan luonut draaman vakioaiheet, rakkauden, kuoleman, vallan tavoittelun ja siihen tuhoutumisen. Näistä aiheistahan draama ei variaatioina koostuu. Voisi sanoa, että kaikki näytelmät ja elokuvat ovat vain erilaisia versioita Shakespearen näytelmistä. Tämä johtuu siitäkin, että Shakespearea opetetaan kaikissa draamakouluissa siitä Raamatusta seuraavana. Tämä kaikki vielä mieheltä, jonka persoonaa ei ole edes vedenpitävästi todennettu todeksi. Eräänlainen taiteen Jeesus-myytti siis.

Itse kahlasin teini-iässä Shakespearen näytelmät lävitse. Totta puhuen en niistä aina hirveästi ymmärtänyt, mutta tietyt oivallukset elämästä jäivät elävästi mieleen. Koska minua on aina kiehtonut mahtimiesten vallantaivoittelu ja siihen tuhoutuminen, suosikkini oli luonnollisesti Macbeth ja Richard III. Nuorena oli myös helppo samaistua Hamletin ehdottomuuteen, jota vain nuori voi ymmärtää. Jotain vetoa Shakespearessa oli pelkästään kirjoitettunakin, vaikka näytelmät ja elokuvat Shakespearen avaavatkin helpommin. Onneksi Shakespearen näytelmät ja elokuvat eivät olekaan enää niitä "sukkahousu"versiota, vaan interiöörejä on vaihdettu rohkeastikin.

Shakespearen näytelmistä on tehty lukemattomia elokuvia. Shakespearen onnena tai onnettomuutena on ollut nämä suuret auteur-ohjaajat. Orson Welles teki monta Shakespeare-elokuvaa, samoin Laurence Olivier ja  nyt viimeisenä Kenneth Branagh. Kaikkia on vaivannut into myös näytellä elokuvissa. Varsinkin Olivier ja Branagh olivat Hamletiin aivan liian vanhoja. Branaghin Hamlet oli suorastaan jo tuskallinen, kun se oli yksi yhteen näytelmä. Shakespearesta itsestäänkin on tehty kuvitteellinen elokuva Rakastunut Shakespeare. Yksi parhaista Shakespeare-elokuvista on Al Pacinon Looking for Richard. Ketä muuta kuin "Kummisetää" voisikaan kuvitella näyttelevän uskottavasti valtaansa tuhoutuvaa Richard III:tta? Samoin Roman Polanskin Macbeth oli kaikessa verisyydessään vaikuttava. Liekö syynä Polanskin vaimo raaka murha vain muutama vuotta aiemmin. Mielenkiintoisinta oli, että elokuvan tuotti Playboy. Kenelläkään muulla ei riittänyt rohkeutta version tuottamiseen.

Sinänsä on hyvä, että Shakespeare on aina ajankohtainen ja että hän saa yhä uusia faneja. Muistan aikanaan kun Romeo ja Julia-elokuva tuli 90-luvun puolivälissä. Olin silloin työharjoittelussa kirjastossa ja Shakespearen näytelmät tekivät kauppansa. En tiedä, kuinka moni niistä todellisuudessa ymmärsi, mutta pääasia, että perintö siirtyy.  Niin kauan kuin on elokuvia ja näytelmiä, niin kauan Shakespeare väijyy taustalla....