Lakkoja ja poliitikkoja

Töissä odottaa mielenkiintoinen syksy. Ilmassa alkaa kuntapuolellakin olla lakon tuntua. Mistä voi kyllä kiittää viime eduskuntavaalien vaalikamppailua. Kaikkea luvattiin, mutta ihme olisi, jos jotain todellista palkankorotusta olisi luvassa kenelläkään kunnan työntekijöille. Kunnan työntekijöiden jos keiden olisikin aika näyttää kyntensä. Arvostus on tosi matalalla ja palkat myös. Hoitajien lisäksi esim. kirjastonhoitajat ovat aika palkkakuopassa. Ja hoitajista nimenomaan perus- ja lähihoitajat. Opettajat kai ovat olleet perinteisesti niitä äänekkäämpiä, mutta ei se niidenkään palkka kaksinen ole.

Vain hölmö voi kuvitella, että kuntatyönantajalla on varaa palkankorotuksiin ilman valtion apuun tuloa. Vastuun pakeneminen vaalien jälkeen on taas osoittautunut huvittavaksi valtaapitäviltä puolueilta. Toivottavasti demarit nyt vihdoinkin heräisivät puolustamaan sitä omasta mielestään luomaansa hyvinvointivaltiota. Vähän avuttomalta on touhu näyttänyt. Oppositiopolitiikka ei ole edes herättänyt kunnolla mediankaan mielenkiintoa, puhumattakaan kansalaisista.

Itse olen taas vähän puun ja kuoren välissä, jos lakkoihin mennään. Toisaalta edustan tiedottajana työnantajaa, mutta toisaalta olen mukana taas ammattiyhdistystoiminnassa. Julkisen puolen tiedottajana sitä toisaalta on tottunut olemaan puun ja kuoren välissä. 

Eniten kuntapuolella suoraan sanottuna ärsyttävät jotkin poliitikot, joilla ei minkäänlaista ymmärrystä viestinnän säännöistä, mutta jotka luulevat tietävänsä siitä kaiken. Kaikkien tiedotteiden pitäisi olla "positiivisia". Ikäänkuin tiedottajat muutenkin lähettelisivät työnantajaansa maanrakoon haukkuvia tiedotteita. Heidän omista päätöksistänsähän ne tiedotteet usein tehdään. Pitäisikö sitten vähän miettiä omia päätöksiään. Toimittajista taas tykkään, heidän kanssa kyllä tulee toimeen, kun kummatkin tekevät omaan työtään. En muista kun erään tv-toimittajan suhtautuneen minuun alentuvasti. Poliitikoilta sitä suhtautumista tulee jonkin verran enemmän. En tosin uskalla ajatella minkälaista tiedottajan työ täytyy olla jonkin itsekeskeisen ministerin mielihalujen toteuttajana. Onneksi tiedottajan työhön kuuluu mukaviakin asioita, vaikka edellä kuvaamani ei siltä kuulostakaan.

Seuraaviin kuntavaaleihin olen tuskin lähdössä ehdokkaaksi, vaikka minut sellaiseksi huolittaisiinkin. Kuntapolitiikkaa on tullut sen verran seurattua ja ollut siinä itsekin mukana, ettei se enää kiinnosta. Kuntapolitiikka on poukkoilevaa ja joidenkin henkilöiden motiivit ovat kaukana yhteisen hyvän luomisesta. Todellinen valta kunnissa on lähinnä pienellä porukalla ja näin on jopa vielä puolueidenkin sisällä. Maaseudun kepulaiskunnissa on suorastaan jo yksipuoluevalta. Itse haluan olla luomassa suurempia linjoja, enkä metsästellä ääniä joillakin turhanpäiväisillä aloitteilla joilla ei ole minkäänlaisia läpimenomahdollisuuksia ja jotka työllistävät virkamiehiä, kun he voisivat käyttää senkin ajan tehokkaammin. Jonkun mielestä tämä kaikki voi kuulostaa kyynisen väsyneen miehen puheelta. Ehkä. Mutta on hiipunut usko politiikkaan aika täysin.

Politiikkaa enemmän haluan aina vain enemmän ja enemmän päästä vaikuttamaan median puolella. Toivottavasti ovet aukeaisivat sinnekin jossain vaiheessa oikein kunnolla.

PS. Tämän päivän Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu poliitikkojen blogi-innostuksen hiipumisesta vaalien jälkeen. Kertoo taas tämäkin aika paljon, vaalien alla aikaa riittää, mutta sen jälkeen ollaan sitten niin kovin kiireisiä. Kommentointimahdollisuuttakaan harva lukijoilleen soi. Itse aion jatkaa blogini kirjoittamista niin kauan kuin sanottavaa riittää, olin sitten tulevaisuudessa missä asemassa ja missä tahansa. Ja kirjoittaa rehellisesti itseäni ja muita kohtaan. Jos se ei jotain miellytä, niin sillehän minä en voi mitään. Ja kommentit ovat aina tervetulleita, vaikka ei olisikaan samaa mieltä asioista kuin minä.