Korvenraivaajista hömppäjulkkiksiksi

Nykyisin voisi luulla, että kaikki ammatit ovat katoamassa. Lähes kaikista työntekijöistä tuntuu olevan pulaa, vaikka työttömiä piisaa. Työnantajat valittavat kun työntekijöitä ei saa, eikä valtio tue. Ja työntekijät kitisevät kun eivät saa sitä työtä mitä haluavat. Ja kun valtio yrityksiä tukeekin, niin kiitoksena viedään työpaikat maasta. Korkean luokan pomotkin kitisevät kuin pikkulapset kun eivät saa karkkipussiaan. Tietyillä työntekijöillä on taas kissanpäivät. Työpaikkaa voi vaihtaa kun siltä tuntuu, vaikka palkka ei houkuttelisikaan. Hoitoalalla töitä löytyy samoin kuin ammattimiehille rakennuksilla.

Mielenkiintoinen uusi ilmiö on tämä koulutettujen maahanmuuttajien haaliminen Suomeen, vaikka maassa on pilvin pimein korkeasti koulutettujakin ihmisiä tekemässä jotain muuta, kuin mihin ovat koulutuksensa saaneet. Tosin näiden tv-uutisten asiantuntijaprofessoreiden mielestä kaikki on aina huonosti. Maailma tuhoutuu saasteisiin muutamassa vuodessa, kaikki ovat masentuneita ja sitä rataa. Turhanpäiväisiä tutkimuksia tässä maassa tehdään aivan liikaa itsestäänselvistä asiosta, jotka jokainen ihminen ymmärtää muutenkin. Mutta titteleillähän sitä äänensä saa kuuluville.

Jos nuoret ja kai jo aikuisetkin haluavat nykyisin hömppäjulkkikseksi, niin on sitä ennenkin unelma-ammatteja ollut. Nyt jo hieman romantisoitukin maanviljelijän ammatti taisi olla ennen monen kohtalo halusi sitä tai ei. Ja jos se ei kelvannut, niin vielä kovempaa raadantaa oli luvassa jossain epäinhimillisessä tehtaassa. Naisethan nyt eivät kotoa päässetkään, ellei aivan pakko ollut. Ja siinä missä lääkärille nykyisin kiukutellaan vastaanotolla, oli lääkäri ennen melkein Jumalasta seuraava pikkupitäjässä. Ammattien arvostus on yksinkertaisesti muuttunut.

Ammatin merkitystä ihmisen persoonaan voi jokainen tutkia hautuumaalla. Monessa hautakivessä kun lukee vainajan ammattikin. Ilmeisen ylpeitä omasta ammatista siis oltiin. Vieläkin kuolinilmoituksissa näkee ammatin ja koulutuksen silloin tällöin vainajan nimen ohella. Itse en välittäisi hautakiveeni ammattia laittaa. Mitä merkitystä sillä nyt enää siellä toisella puolella on? Tässä makaa tiedottaja Esa Pesonen. Yhä silloin ihmiset varmaan vain kysyisivät, no, että mitäs se tiedottaja sitten tekee.

Ennen ihmisille ei oikein ollut tarjolla kuin ruumillista työtä ja vähän samanlaiselta tilanne alkaa nytkin näyttämään. Pulaa on rakennusmiehistä ja muista ns. kunnon työn tekijöistä. En tiedä lähestymmekö jo kriisiaikoja, kun hallitus puuhaa ohjelmaa naisten saamiseksi miesvaltaisille aloille. Sota-aikoinahan naiset ovat perinteisesti tarttuneet miesten hommiin. Mihin miehet ovat kadonneet, jos heitä ei ole enää korkeakouluissakaan yhtä paljon kuin naisia ja kohta siis ei edes rakennustyömaillakaan?

Hallitusta pitää kyllä kehua oppisopimuskoulutuksen tukemisesta. Moni koulukammoinen pääsee sen avulla kiinni työelämään. Mestari-kisälli-perinne pitäisi herättää uudella tavalla eloon, ei pelkät paperitkaan takeita aina anna ammattitaidosta. Moni työnantaja suorastaan valittaa joutuvansa kouluttamaan nuoret joka tapauksessa. Jos ei miehiä kiinnosta enää perinteiset miesten alat, niin ei naisiakaan. Itse uskaltaisin ennustaa, että hoitoalalla on vuosikymmenten päästä maahanmuuttajatyttöjä jo melkeinpä enemmistö. Moneen kulttuuriin kun kuuluu huolenpito luonnollisena osana. Länsimaissa välitetään enemmän omasta itsestään.

Ai niin, sarjassamme fiksuja lausuntoja oli tämän erään Idols-laulajan lausunto kunnan työntekijöistä. Hän kun kehui olevansa rehellinen yrittäjä, eikä "joku kunnan työntekijä". Tervetuloa vain tekemään töitä pienellä palkalla kunnan työntekijöiden "laiskottelevaan" kaartiin, ajoittain vielä ihmisten jalkarättinä olemaan. Mutta ei kai se rehellistä sellainen työ ole.

PS. Venäjä tuntuu elävän uutta imperialismin aikakautta. Lippuja pystytetään merenpohjaan ja nyt olisi sotalaivoilla Välimerellekin päästävä. Välillä tukistetaan kurittomia entisiä neuvostotasavaltoja. Mihinköhän tämä uhittelu vielä johtaakaan?