Lumihanki, kirves ja perhe

Tämän viikon puheenaiheena oli monessa kahvipöydässä perheväkivalta. Ensiksi julkistettiin jämsäläisen kunnallispoliitikko Björkvistin julmat viimeiset hetket miehensä käsittelyssä ja myöhemmin viikolla julkistettiin tilastoja naisten kokemasta perheväkivallasta.

Vaikka perheväkivalta on vakava ongelma, kärsii tämä maa väkivallasta muutenkin. Miehet kohdistavat toisaan kohtaan enemmän väkivaltaa kuin naisia kohtaan. Myöskään naisten väkivallasta miehiä kohtaan on alettu vasta viime aikoina puhua, samoin kuin naisten toisiaan kohtaan kohdistamasta väkivallasta. Tämä maa sairastaa väkivallalla ja polttoaineena toimii alkoholi.

Miten niin muuten rauhaa rakastava kansa kuin suomalaiset voivatkaan olla niin väkivaltaisia? Otetaanko nyrkit esiin silloin kun sanat loppuvat tangokansalta? Siltä ainakin vaikuttaa. Onko Kollaa kestää -mentaliteetti siirtynyt rintamalta kotirintaman ratkaisumalliksi?

Itse en ole koskaan ymmärtänyt väkivallan tuomaa lisäfunktiota. Tosin asiassa auttavat raaminikin, kun en ole mikään korsto. Varsinkin aiemmin kun ravintoloissa ja yökerhoissa enemmän kävi, oli väkivallan uhka aina ilmassa. Liian pitkään harhaillut katse tai pelkkä habitus saattoi ärsyttää jotain kanssaihmistä niin paljon, että tämä päätti tulla ns. silmille. Puhumattakaan taksijonoista tai muista paikoista, joihin suomalaiset kerääntyvät viettämään aikaa yhdessä.

Vaikka en ole terveysfasisti tai mikään kieltolain kannattaja, tuntuu, että monista yleisötapahtumista voisi kieltää alkoholinanniskelua. Alkoholi kun ajaa tätä rauhallista kansaa väkivaltaan. Ja useimmiten syyttömätkin saavat maistaa nyrkistä.

Niille naisille, jotka väkivaltaa joutuvat kestämään, suosittelisin kyllä heti sellaisesta suhteesta lähtöä. On julmaa, että Suomessa pelkkä kulissien ylläpito vaatii hengenlähtöä niin kuin Björkvistille kävi. Keskiluokkainen idylli ei naiselle yhtään sen turvallisempi kuin työväenluokkainenkaan. Ja korkeasti koulutetut maisterismiehet yhtään sen hellempiä vaimolleen kuin sähköasentajakaan. Ei se oma nyrkkejä heiluttava kulta kuitenkaan miksikään muutu. Tällaisessa suhteessa pysymisen puolustukseksi ei riitä murskattu itsetunto puhumattakaan pieksemistä katsomaan joutuvista lapsista.

Ei edes murskatut unelmat rakkaudesta.