Rotu ratkaisee kansojen sulatusuunissa

Yhdysvalloissa roturistiriidat eivät näytä osoittavan loppumisen merkkejä. Spike Leen dokumentti hirmumyrsky Katrinasta todisti sen. New Orleansin köyhä musta väestö jätettiin kylmästi oman onnensa nojaan päiväkausiksi tulvan kouriin. Elokuvaohjaajan keinoin Lee sai sinänsä järkyttävästä asiasta vieläkin kouriintuntuvamman. Tietysti täytyy muistaa että Lee on itsekin musta aktivisti, eikä varmasti tehnyt dokumentistaan objektiivista.

Sinänsä New Orleansin ongelmat eivät alkaneet edes Katrinasta. Varsinkin nuoret mustat miehet olivat syrjäytymässä tappaen toisiaan jengeissä. Katrinan aiheuttamat tuhot olisivat olleet vielä estettevissäkin, mikäli tulvavallit olisi tehty kunnolla. Ja nyt yli vuosi tuhon jälkeen grynderit kärkkyvät tuhoutuneita köyhien mustien asuinalueita saadakseen rakentaa niille kovan rahan asuntoja ja teollisuutta.

Usan mustan väestön taru on oikeastaan ollut aina valtaväestön heitä sortavan otteen alla elämistä. Nyt syrjintä tietenkin hoidetaan siistimmin kuin selvän rotuerottelun aikaan. Toisaalta Mustien Panttereiden ja Malcolm X:n kaltaisia yksilöitäkään ei ole noussut. Usan nuoret mustat miehet tuntuvat nykyisin palvovan enemmän kultakelloja ja kalliita autoja kuin taistelua rotunsa parempien olojen puolesta.

Vaikea kuvitella, että mustan väestön tulevaisuus olisi yhtään parempi, jos koulutustaso ei nouse ja nuorisolle saada muutakin tekemistä kuin rikokset. Moni valkoinen varmaan ajattelee, että miksi ne eivät sitten ota itseään niskasta kiinni, niin kuin muutkin ihmiset. Monen polven syrjäytyjälle asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Omasta mielestäni nuoret mustat tarvitsisivat parempia roolimalleja itselleen kuin kultakellohiphopparit, jotka eivät vie rotunsa asiaa yhtään eteenpäin. Tosin aikamme palvoo rahaa ns. valkoisessakin kulttuurissa.