Baltian kaunein kaupunki

Kävin viime viikolla Riikassa työmatkalla ja ihastuin ikihyviksi. Riikasta löytyy sellaista hyvän ajan kulttuurikaupungin tunnelmaa ehkä pienellä ripauksella sofistikoitunutta rappiota. Olen aina halunnut asua jossain historiaa omaavassa kaupungissa. Kaikki henkii ihmiskohtaloita ja -tarinoita. Riika on nyt ykkössuosikkini. Olen aina pitänyt vanhoista kaupungeista ja vanhoista rakennuksista. Riikassa niitä löytyy, vaikka monet sodat ovat hävittäneet vanhimmat osat.

Jotain samaa Riikassa on kuin Tallinnassa, mutta ainakin talvella puuttuivat suomen kieli korvista sekä humalaiset brittituristit silmistä niin kuin Tallinnassa. Tulee ihan eri tavalla paikallista tunnelmaa kun korvissa kuuluu vain venäjän ja latvian kieltä.

Palvelukulttuurissa löytyy kyllä hieman neuvostoaikaisuutta. Hotellimme oli laadukkaimmasta päästä, mutta edes sanomalehtiä ei talosta löytynyt. Aamiasta kuin on vaikea aloittaa, ellei saa käsiinsä jotain sanomalehtiä. Esitteitä olisi kuulemma löytynyt, mutta niitä nyt lukee lähinnä unta saadakseen. Suomalaisittain hämmästytti myös tapa antaa vaihtorahat pöydälle, eikä käteen. Siinä seisoin sitten tassu ojossa hölmönä, kunnes joku kertoi, ettei Latviassa anneta rahaa koskaan käteen.

Kävimme myös paikallisessa taidemuseossa. Sieltä löytyi vielä vanhanajan museovahteja, jotka seuraavat kävijöitä huomaamattomasti ja hienovaraisesti. Menisivät vielä  koskemaan kansallisaarteisiin. Enemmän tai vähemmän väsyneen näköisiä vanhoja naisia. Mutta niin olisin minäkin, jos joutuisin istumaan museon penkillä koko päivän.

Riikan vanhan kaupungin ravintolat ovat kyllä hyviä ja samoin kuin palvelukin niissä. Kellarikerrosravintolat ovat äärimmäisen tunnelmallisia. Niissä jos missä olisi mukava rakastua. Se on sitä jotain.

Illalla uudemmassa osassa kaupunkia ilmestyvät koloistaan baarien sisäänheittäjät, jotka eivät ole niin mukavia. En tosin mennyt heidän mukaansa... ihan oikeesti.