Laki vanhusten hoidosta ja pian!
Eilen olin seminaarissa. Niin, niissähän me kaupungin työntekijät viihdymme. Mutta tässä seminaarissa oli ihan asiaakin.
Suurimpien kaupunkien vanhusneuvostot kokoontuivat täällä Vantaalla ja pohtivat vanhuspalvelujen tilaa. Kuten arvata saattaa, ihan tyytyväisiä ei oltu. Neuvostot ovat jo ehdottaneetkin vanhuspalvelulakia, joka takaisi vanhuksille palvelut. Tätä lakia on tosin käsittääkseni jo suovattu ja huovattu iät ja ajat, mutta päivänvaloa laki ei ole koskaan nähnyt.
Vanhuspalvelut nousevat otsikoihin tasaisin väliajoin, usein aina jonkin raportin julkistamisen takia. Ja erityisesti otsikoihin nostetaan väärinkäytökset. Niin toki pitääkin. Siitä ei ole kyse. Mutta kuka uskaltaa enää vanheta, kun julkisuudessa annettu kuva vanhustenhoidosta on lähes poikkeuksetta negatiivinen. Milloin vanhukset eivät saa ruokaa ja milloin heidän vaippojaan ei vaihdeta ynnä muuta yhtä kamalaa. Jos elämäsi ei ole ollut herkkuakaan, niin viimeiset päivät ovat otsikoiden mukaan kaukana kultaisista vuosista.
Muutama mihinkään tyytymätön ja keskustelukyvytön omainen voi pilata koko laitoksen maineen. Ja ennen kaikkea, kuka haluaa vanhustyöhön töihin, kun työn kuva on pelkästään median mukaan raskas, ikävä ja loppumaton. Lopullinen niitti järjelliselle vanhuskeskustelulle oli tämä kuolemanpillerikohu. Joka tapauksessa halutaan yhteiskunnan hoitavan kaiken.
Julkinen keskustelu vanhustenhoidon tilanteesta on mennyt myös tekopyhäksi lässytykseksi. Poliitikko toisensa jälkeen käy vanhainkodissa kuvattavana ja kehuu omaishoidontuen tärkeyttä, mutta tämä ei näy päätöksenteossa. Pelimerkkejä kun on liian vähän. Sitä paljon puhuttua vastuuta yhteisestä vanhuudesta ei ole löytynyt. Media kauhistelee, kansa kauhistelee ja poliitikot kauhistelee. Mutta kauhistelulla ei mikään muutu ja mitään ei tapahdu.
Haluaisin tietää totuuden vanhuspalvelujen tasosta ja siinä vanhuspalvelulaki olisi todella tarpeen. Tai jopa jonkinlainen vanhustyön totuuskomissio. Silloin loppuisi jossittelu ja venkoilu, sillä silloin hommien olisi pakko hoitua, koska muuten tulisi rahallista sanktiota. Lait tosin ovat harvoin aukottomia ja porsaanreikiä varmasti etsittäisiin kiivaasti. Valtiolta tulee kyllä suosituksia, jotka varmasti ovat ihan kauniita ajatuksia. Vararikossa olevilla kunnilla ei ole vain varaa noudattaa niitä. Mutta lakia taas olisi pakko noudattaa, oli rahaa tai ei.
Kaikista huonoimmassa asemassa olevat vanhukset, joilla ei ole ketään. He ovat niitä, jotka eivät välttämättä ole minkään palvelun piirissä, koska eivät osaa tai pysty niitä vaatimaan tai hakemaan. Heidät olisi ensiksi löydettävä, muuten kuin kuukausia kotonaan kuolleina olleina muumioina.
Kaikki lähtee eduskunnasta. Jos siellä päätettäisiin, että vanhukset tulevat ensin, niin rahaa vanhustenhoitoon kyllä löytyisi. Mutta kun lakia tulee lain perään, useimmat niistä kuntien kontolle jo entisen taakan lisäksi. Tai sitten on vanhustenhoidon rakenteita radikaalisti muutettava, mikä näyttää aika epätodennäköiseltä.
Ja kun tämä dilemma ei olisi tarpeeksi, vanhuksia on aina vain enemmän. Jostain luin, että nyt syntyvät vauvat elävät keskimäärin satavuotiaaksi. Ihannoimme pitkää elämää (mutta emme vanhuutta), ja emme ymmärrä, että pitkä elämä harvemmin päättyy ilman sairauksia tai laitoshoitoa. Loppu voi silti olla kaunis, eikä otsikoilla ole sen asian kanssa mitään tekemistä.
Sarjassamme mielenkiintoisia tiedotteita: YT-neuvottelujen lomassa THL:ssä on sentään aikaa valmistella Kansallista imetysohjelmaa. Imettäminen on vauvan terveyden kannalta tärkeää, mutta onko se nyt sentään suurin kansallinen ongelma.
Minulle kun tulee myös STT:n tiedotteet, niin siellä yhdessä tiedotteessa kerrottiin, miten pääsemme kohti turvallisempaa kaatumista. Aalto-yliopiston designerit ovat olleet suunnittelemassa kaatumistakkia, jossa on ilmatyynyt kaatumista pehmentämään. Sopii vanhuksille, mutta myös kenties pikkujouluista kotiutuville.
Meillä täällä Vantaalla sattuu ja tapahtuu. Vanhassa koulussani Korson koulussa oli pommiuhkailtu. Loppujen lopuksi kyse oli ilmeisesti vitsinä. Muistan kun itse olin ko. koulussa 90-luvun alussa, niin siellä oli harva se viikko pommiuhkauksia ja koulua evakuoitiin. Silloin asioista ei vain tehty lööppejä, vaikka silloinkin oli huonosta huumorista kyse.
Vantaan kaupungilla tehdään myös sukupuolivaikutusten arviointi palveluissa eli suvaus. Moni ei ymmärrä, mistä edes on kyse. Epäilen vain, kun kaupungin työntekijöistä valtaosa on naisia, niin miehet jäävät tässä arvioinnissa entistä enemmän jalkoihin.
Jo nyt mies on altavastaajana sekä asiakkaana että työntekijänä kun sosiaali- ja terveysalalle ja opetustoimeen ei hakeudu enää miehiä, jotka ymmärtäisivät miehenä olemisen peruskysymyksiäkin.
------------------------------
Mutta teille, jotka jaksoitte tämän minun extrapitkän vuodatukseni loppuun asti, niin pieni herkkupala. Eevali, ystäväni hänkin, oli löytänyt youtuben kätköistä tämän vanhan Sir Elwoodin Hiljaiset värit -suosikkibiisini. Muistan kun kuulin tämän ensimmäisen kerran. Olin nukahtanut kesken Hyvät, pahat ja rumat -talksshown ja heräsin kun elwoodit esittivät tämän livenä ohjelmassa.
Kommentit
Lähetä kommentti