Tiedottaja ja toimittaja ne yhteen sopii

Nettiaikana kun kyselyjen tekeminen on turhan helppoa, töihin tulee kaikenlaista kyselyä ja tutkimusta, johon täytyisi vastata. Tällä viikolla tuli poikkeuksellisesti ihan mielenkiintoinen kysely.

Wienin ja Jyväskylän yliopistot ovat kartoittamassa yleiseurooppalaisesti tiedottajan ja toimittajan välistä suhdetta. Moni lopettaa nyt tämän kirjoituksen lukemisen tähän, se on täysin ymmärrettävää, mutta kun tiedän, että jokunen tiedottaja ja toimittaja lukee blogiani, niin annan mennä.

Jokainen tietää, että periaatteessa tiedottajan ja toimittajan täytyisi olla toistensa vihollisia. Tiedottaja yrittää antaa edustamastaan yhteisöstä mahdollisimman edullista kuvaa, kun toimittaja taas yrittää kaivaa tuosta yhteisöstä epäkohtia esiin.



Tosi-asia tänä päivänä on, että tiedottajan ja toimittajan työ alkaa olla veteen piirretty viiva. Tiedottaja kirjoittaa tiedotteet yhä lehtijuttumaisemmin, koska tietää, että läpimenomahdollisuudet mediassa kasvavat radikaalisti. Sillä ns. pätkiä media tarvitsee lehdet täyttääkseen. Tutkivaan journalismiin kun on kovin harvassa mediassa aito mahdollisuus.



Mutta mikä erottaa vahvasti tiedottajan työn  toimittajan työstä on se, että tiedottajalla ei ole vapautta kirjoittaa, niin kuin itse haluaa. Se on luonnollistakin, miksi tiedottaja kirjoittaisi ehdon tahdoin työnantajastaan ikäviä juttuja, kun sitä varten ovat toimittajat.



Tiedottajan työn perusoivalluksia on kaunistelun taito. Harva tiedottaja joutuu suoranaisesti tiedotteissaan valehtelemaan, mutta asiat on ilmaistava positiivisessa sävyssä. Tämähän on turhaa, sillä kesätoimittajakin ymmärtää, mistä tiedotteessa on oikeasti kyse. Mutta silti tiedottajan edellytetään käyttävän kiertoilmaisuja ja asioiden kääntämistä parhain päin.



Mutta mikä tässä ko. kyselyssä oli hyvää, niin siinä kysyttiin suoraan, pitäisikö tiedottajille luoda eettiset ohjeet toiminnalleen. Vähän niin kuin toimittajillakin on. Tiedottajat eivät tarvitse lähdesuojaa, he tarvitsevat itselleen suojan. Uskoisin, että useimmat tiedottajat ovat joutuneet kirjoittamaan asioista vähintäänkin kaunistelevasti. Valehteluun en usko, sillä siitä jää armotta kiinni. Ymmärrän juuri näiden asioiden takia niitä tiedottajia, jotka haluaisivat  vaihtaa toimittajiksi.

Aivan hiljattain on julkaistu myös viestintäalan tutkimus. Tiedottajia tulee yhä vain lisää, mikä ei liene yllätys aina  enemmän julkisuuteen perustuvassa maailmassa. Tässä kyseisessä tiedotteessa hehkutetaan, että on hienoa, että viestintä- ja markkinointiyksiköt yhdistyvät. Itse uskaltaisin osittain olla hieman eri mieltä. Tiedottaminen koetaan markkinoinniksi johdon tasolla, mutta minusta tiedottamisessa on kyse ihmisten oikeudesta saada tietoa. Puhdas markkinointi on asia erikseen.



Ihmettelen myös, jos tiedottajat kokevat tärkeimmäksi työkseen strategioiden jalkauttamisen. Eikö kyse ole kuitenkin asiakaspalvelusta, eikä kaiken maailman epäuskottavien liirum laarumien latelusta? Kehutaan myös suunnitelmallisella viestinnällä saavutetun julkisuutta. Onko se ainoa tavoite? Eikö tärkeää ole myös se, ettei edustama työnantaja ole julkisuudessa? Silloinhan asiat ovat useimmiten kunnossa.



Jos naiset muualla ole johtotehtävissä, niin viestinnässä on toisin. Yli 80 prosenttia viestintäalan johtajista on naisia.

----------------------------------------

Suomen Kuvalehdessä etsittiin taannoin hyvää lausetta. Tässä viime aikojen suosikkini. Kirjailija on Truman Capote. //Lopulta koittaa hetki, jolloin ihminen kysyy: Mitä minä olen tehnyt?//



Olen huomannut, että kun kerran linkitin sen Anette Latva-Piikkilän bikinireportaasin blogiini, niin sitä on kovasti haettu. Nöyränä yleisönpalvelijana ohjaan teidät nyt Aneten blogiin. Hän on oikeasti hyvä toimittaja. Eli olkaa hyvä, astukaahan tästä.

Kuva: Vantaalla.info

Tiedottaja voi joutua työssään monenmoisiin tilanteisiin. Tässä olen itse kiemurtelemassa Vantaan Terveysmessuilla paneelikeskustelussa.