Luettua: Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa: Humalaisia merimiehiä ei enää legioonaan kaivata

 

Kari Kallonen on aiemmissa tietokirjoissaan tutkinut ulkomaalaisia vapaaehtoisia talvisodassa sekä Lauri Törnin uskomatonta elämäntarinaa. Tällä kertaa hän on tarttunut suomalaisten historiaan Ranskan legendaarisessa muukalaislegioonassa kirjassaan Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa. 

Kallosen asenne vieraan valtion joukoissa sotiviin suomalaisiin legioonalaisiin on ymmärtävä. Kirja toimii miltei kelpo oppaana legioonasta haaveileville. Toisin kuin usein nykyään, niin legioonalaisista ei väen väkisin haeta skuuppia eli suomeksi paskaa lehdistöä varten. Joskaan legioonalaisten synkempiäkään sävyjä ei kaunistella kirjassa. 

Muukalaislegioona ennen ja muukalaislegioona nyt on kaksi eri maailmaa. Samoin sinne nyt liittyvät ovat aivan erilaisia kuin legioonaan liittyneet vaikkapa 1930-luvulla. Legioona ei enää tarvitse humalaisia merimiehiä riveihinsä vaan motivoituneita ja hyväkuntoisia täyspäisiä miehiä. 

Legioonasta on kadonnut tietty hohto niinkuin monesta muustakin asiasta, mutta legioona houkuttaa yhä seikkailunhaluisia. Tälläkin hetkellä Ranskan puolesta taistelee 25 suomalaista. Eikä legioonasta enää karkailla. Hetken päähänpistosta sinne ei enää otetakaan vaativien pääsykokeiden jälkeen. Eli ei heitä legioonalaisia niin paljon ole, vaikka jokaisesta kapakasta yksi legioonalainen löytyykin aina.

Kirjan paras anti on ehdottomasti legioonan menneisyyden kuvauksessa. Olivathan vanhan ajan legioonalaiset mielenkiintoisempia kuin nykyiset: seikkailijoita, puolihulluja ja kaikkea siltä väliltä. Kouluttajat olivat ennen väkivaltaisia psykopaatteja ja taistelun berbereiden mailla täyttivät nykyiset sotarikosten tunnusmerkit. 

Mikä sitten ajaa vuosikymmenestä toiseen suomalaisiakin taistelemaan vieraan valtion riveissä? Pelkkä raha ei ole syynä, sillä palkat eivät ole niin hyviä nykyäänkään. Harvempi myös nykyään pakenee velkojaan tai epäonnistunutta rakkaussuhdetta. 

Se on se maine mikä vetää. Viiden vuoden pesti legioonassa on edelleen saavutus, eikä siihen kuka tahansa pysty. Oikeat legioonalaiset eivät tee itsestään numeroa. Osa ei halua esiintyä tässäkään kirjassa oikealla kokonimellään. 

Osa legioonalaisista ei löydä myöskään siviilistä enää yhtä suurta tarkoitusta kuin legioona. Yksi kuvaamimmista kohtaloista on legendaarisella entisellä legioonalaisella Marokon kauhulla eli Aarne Juutilaisella. Hän ei löytänyt elämälleen muuta tarkoitusta kuin sotiminen ja kuoli alkoholisoituneena.

Mielenkiintoista nippelitietokin kirjasta löytyy. Mannerheim oli liittyä muukalaislegioonaan 1920-luvulla, mutta Ranskan valtio torppasi hankkeen.