Annatko armoa?

 

Mitä on armo? 

Luin uutisen Teuvo Hakkaraisen toikkaroinnista humalassa. Niitä on riittänyt vuosien varrella. Ei siitä sen enempää. Mutta mikä uutisessa kiinnitti huomiota oli armo. 

Hakkarainen oli repinyt kollegaansa Päivi Räsästä tukasta pitkin poikin, mutta Räsänen halusi silti auttaa Hakkaraista alkoholismissaan. 

Siinä on kristillistä armeliaisuutta, mitä ei monelta löydy. Eikä voi vaatiakaan löytyvän. Eikä Räsänen edes tehnyt itse numeroa kokemastaan kaltoinkohtelusta. 

Viime vuosina olen huomannut, että armoa on paljon ja vielä enemmän armeliaisuutta. Olen myös huomannut, ettei sitä ole. Toisilla ihmisillä armoa riittää muita kohtaan ja toisilla ei. En itsekään ole ollut aina armelias ja taas olen ollut liian armelias. 

Ihmiset ovat armottomia ja tuomitsevat helposti. Tuomitseminen ja kostonhimo on helpompaa kuin armeliaisuus. Joku tietenkin miettii, täytyykö pahoille ihmisille antaa armoa? Syyllistyn itsekin siihen, ettei pitäisi antaa. Mutta mitä se tekee minusta. jos ei anna armoa? Pahan ihmisen. 

Armosta voi syntyä viattomuutta, minkä on jo kadottanut. Voiko mikään olla sen parempaa. Se on kuin uudelleensyntymä. Päästä eroon vihasta, katkeruudesta ja kaikesta mikä myrkyttää sielua.