Äänetön ja epäilevä rakkaus (runo)

Toivottaman ujo minä lukiossa.
Rakkautta vailla, puhua en uskaltanut.
Kaikkein vähiten tytöille.
Vieläkin odotan, että minut viedään.
Olin rakastunut tyttöön.
Hän tuskin tiesi, kuka olin.
Tai jos tiesi, olin se
huonoihin vaatteisiin pukeutunut
epäsuosittu poika.
Kunnes keksin, että suosio on kiinni siitä,
miltä näytät ja vaikutat.
Rakkauteni kohde ei siitä tiennyt tai välittänyt.
En koskaan puhunut hänelle.
Tyttö elänee nyt keskiluokkaista elämää
keskiluokkaisine huolineen.
Ja minä. Ei sanota mitään.

Kommentit

  1. Katkeran suloinen runo. Olet onnistunut kiteyttämään niin monen pojan kuin myös tytönkin nuoruuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sellaista nuoruus on näin jälkeenpäin ajatellen.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit