Alfred elää (runo)

 

Virttynyt mies tallustelee. Vuosisata vaihtuu kohta.
On vuosi 1897.
Alfred, rikkaan perheen epäkelpo poika.
Alfred ei välitä vuosista.
Hän ei välitä ihmisistä.
Ei ole tuntenut heidän rakkauttaan.
Hänelle vuosisata oli yhdentekevä.
Kuten Alfredkin on ollut ihmisille.
Hän elää päivistä.
Hän elää hetkistä.
Hän elää satunnaisesta kolikosta ja saadusta huikasta.

Kuluneissa vaatteissaan
hän mittailee Helsingin katuja.
Alfred tuntee ne ulkoa.
Ei sitä kaupunkia, jonka sinä tunnet.
Alfred ja hänen maailmansa
on jo kuollut köyhäinhautaan.
Alfred elää.

Tänään hänet kuvasi kuvataiteilija.
Sen takia näemme hänet tänään.
Hän ei ole kadonnut.
Hän on jokaisessa rähjäisessä vastaantulijassa.
Siellä Alfred on.