Kiinnostaisiko posthumaani elämä?

Joskus tulevaisuudessa on kuulemma mahdollista, että voit elää kuolemasi jälkeen. Todellakin. Sen jälkeen kun ruumiisi ei enää jaksa, niin tietoisuutesi voidaan siirtää elämään digitaalisesti. Ja en nyt tarkoita somesivuja, joita sinulta jää kuoltuasi.

No. Näin tuskin tulee tapahtumaan minun elinaikani, eikä ihan vähään aikaan muutenkaan, mutta mahdollista se on. En tiedä sitten miten. Mutta ei kukaan uskonut vielä 40 vuotta sitten kännykän tai internetinkään olevan mahdollista.

Ajatus on silti kiehtova. Tämä maallinen olemus ja vaellus ei ole oikein koskaan minua tyydyttänytkään. Mikä sitä olisi vaeltaessa jossain bittiavaruudessa. 

Sinua ei rajoittaisi enää mitkään fyysiset rajoitteet, ehkä ei mitkään tietoisuutesi rajoitteet. Voisit olla jotain sellaista, mitä et ollut maanpäällä. Periaatteessa vaikka ikuisuuteen asti. Voisit kehittyä rajattomasti, koska ihmisen rajallinen aika ei enää sido.

Toisaalta homma voi käydä ahdistavaksikin. Jos et koskaan pääse pois omasta tietoisuudestasi ja sielustasi. Kai ihminen on kuitenkin luotu katoamaan. Niin kuin kaikki katoaa ennemmin tai myöhemmin. 

Jotkuthan ovat syväjäädyttäneet ruumiinsa, toivoen, että uusi tekniikka ja lääketiede vielä heidät joskus herättää. Joillekin ajatus siitä, että elää ikuisesti on unelma.

Ja säilyykö tunteesi, kaikki kokemasi digitaalisesti? Kohtaisitko kerran menettämäsi ihmiset uudelleen? Olisiko uusi digitaalinen elämä jos leikkimistä Jumalana? Joidenkin ihmisten kun on vaikea hyväksyä sitä, että katoaa maanpäältä kokonaan ja lopullisesti. 

Se voi kanssa olla hyväkin asia, jos vapautuisi kaikesta taakastasi elämässäsi. Kaikesta siitä, mikä on masentanut tai rajoittanut sinua. Olisit vapaa, kerrankin vapaa.