Kuolemaan turtuu (runo)

Tuhotut talot alkavat näyttää alkuperäisen arkipäiväisiltä.
Ne ovat niin tavanomaisia, ettei niitä huomaa.
Niin monta pommia, niin monta kuolemaa,
että ihmiset kyllästyivät suojaisissa taloissaan kaukana kuolemasta.
Sotaa päivittäin, kuva kuvan jälkeen kuolemaa.
Suru ei siirry mukana, suruunkin turtuu.
Verenpunainen kuolema ei enää satu.
Kuolemaan turtuu, vaikka ei saisi.