Normipäivä metrossa (runo)

En pidä ihmisistä,
mutta sillä kertaa oli pakko mennä ulos.
Yleensä välttelen ihmisiä
ja tietenkin metrossa heiluu nyrkit.
Tai no.
Pikku mäjähdys.
Kaksi hullua ottelee.
Syyttelevät toisiaan vajakeiksi.
Toisella ei hampaita.
Toisella ei mieltä.
Onnelliset
tai onnellisuutta tavoittelevat
katsovat eteensä, poispäin.
Tärkeintä on pysyä sivussa.
Minä taas en välitä.
Vituttaa vain.
Normipäivä metrossa.
Huuto jatkuu.
Huuto ei lopu koskaan.
Ovi aukeaa.
Hampaaton turpaanmättäjä
huutaa silti, että vittu ovi auki.
Turpaan ottanut lähtee hänkin,
haukkuu kaikki huoriksi ja homoiksi.
Kaikki pitäisi kuulemma tappaa.
Mitä turhaan.
Ihmiset ovat sisältä jo kuolleita.
He eivät halua tuntea minua.
Enkä minä heitä.
En ole koskaan kuvitellut olevani yksi heistä.
Tai mitään muutakaan.