Goottilainen rakkaus (runo)

Taidan hetken nukahtaa.
Etten ymmärtäisi, mitä nyt sanon.
Taas pelkään kuolemaa.
Samaa synkkää yksinpuhelua.
Tiedän kuolevani.
Puuttuvaan rakkauteen.
Rakkautta minulle ei ole ollut koskaan.
Sitä on ollut vain hengen pitimiksi.
Sielu on jäänyt kylmäksi. Valmiiksi kuolleeksi.
Ja sen vähän perään olen huutanut, itkenyt ja raivonnut.
Enää en tahdo huutaa, itkeä tai raivota. En edes kuolla.
Tahdon elää suurenmoisen rakkauden
kauneuden käden suojissa.
Tällaisia sieluja kuin minä.
Oliko niitä vain ennen?
Kun unetkin hylkäävät.
Mitä on jäljellä?