KIrja-arvostelu: Kiira Korpi - Hyppää vaan!: Kun runot ovat jo liian helppoja
Ex-taitoluistelija Kiira Korven Hyppää vaan! on taatusti vuoden kohutuin ja varmaan myydyinkin runokirja.
Kirjan ilmestyttyä ilmestyi myös Hesarin murskakritiikki ja Kiiran koettiin vievän leivän ja kustantajat lahjakkaampien runoilijoiden suusta.
Itsekin osallistuin innolla Kiiran ja kustantajien sättimiseen. Näin jälkeenpäin ehkä liikaakin. Eihän se Kiiran vika ole, että kustannusmaailma on läpeensä kaupallinen ja ajattelee vain tuottoa.
Runouden kentällä ei ole totuttu julkkisten julkaisemiin runokirjoihin. Mieleen tulee ennen Kiiraa vain Tony Halme.
Varsinaisena runokokoelmana en edes pitäisi tätä teosta, vaikka se on sellaisena kansalle esitelty. Samaa toki voi ajatella omistanikin runoistani, jotka eivät nekään maailman kiemuraisimpia ole.
Mutta Kiiran kirja on enemmän kokoelma ajatelmia kuin runoja. Monet ovat vielä niin lyhyitä, ettei ne kanna runoiksi. Itse ajatukset ovat aika kliseisiä ja moneen kertaan kirjoitettuja.
Itsekin kirjoitan kohtuullisen lyhyitä runoja, mutta Kiira pisti paremmaksi. Vittusaatanaperkele on runona lyhyt, mutta taatusti todistusvoimainen, vaikka yhdestä sanasta on kyse. Ja niinkuin totesin, useimmat runotkaan eivät kovin monta sanaa pidempiä ole.
Toisaalta juuri siinä toimii tämän teoksen voima. Se tuskin tavoittelee mitään Baudelairen ilmaisua vaan se on tavattoman helppolukuinen ja lukijakunnalleen varmastikin samaistuttava. Se on eräänlainen Kiiran kasvukertomus siitä kiiltokuvamaisesta kestohymyn omaavasta jääprinsessasta aidoksi itsekseen.
Nythän Kiira on antanut varsin räväkkiäkin haastatteluja seksuaalisuudestaan ja lähes kaikesta muusta. Ei olisi uskonut vanhasta kiltti tyttö-Kiirasta.
Kohderyhmäänsä eli Kiiraa tai häntä nuorempiin naisiin tämä kirja voi hyvin upota. Sen taitto ja kuvitus on kivan tyttömäinen ja tekstit kertovat parisuhteiden kiemuroista ja omaehtoiseksi naiseksi kasvusta.
Mutta kyllä tällainen setämieskin pystyi kirjan lukemaan, juuri sen tavattoman konstailettomattomuuden takia. Kirja ei yritä olla enempää kuin se on. Toivon ainakin näin. Ja sitä on aina kunnioitettava, vaikka kaipaisi jotain enemmän.
Kommentit
Lähetä kommentti