Onko menestys vain itsestään kiinni?

Tällä viikolla on väännetty taas kerran kättä siitä, onko elämässä pärjääminen vain itsestään kiinni. 

Tällä kertaa sytykkeen antoi Diili-Noora Fagerströmin haastattelu, jossa hän kertoi kurjasta lapsuudestaan lähiössä ja kuinka pärjäsi hyvin elämässä kuitenkin. Onhan hän nyt kansanedustaja ja Diili-ohjelmassakin. 

Ja muiden pitäisi tietenkin pärjätä yhtä hyvin kuin hänen. Mitään välimuotoja kun ei nykyään ole. Jos et ole iloinen ja menestynyt ihminen, et ole mitään. 

Jos ei pärjää niin se on sitten omaa syytä ja laiskuutta että luonteenheikkoutta. No. En tiedä kuinka onnellinen Noorakaan loppujen lopuksi sitten on. Menestys ei ole yhtä kuin onni, joskin menestys helpottaa elämää ja antaa enemmän vaihtoehtoja.

Sinänsä Noora varmasti edustaa monen ulkoisesti pärjänneen näkökantoja. Osa ihmisistä ei ole köyhyyttä ja kurjuutta nähnytkään eläessään muuta kuin puliukkojen ja kerjäläisten muodossa kadulla. Osa ihmisistä on syntynyt mukavaan perheeseen ja elänyt mukavaa elämää siitä lähtien. 

Osa taas on taistellut kurjista oloista eteenpäin ja kuten Nooralla, heilläkään ei riitä myötätuntoa vähemmän pärjänneille. Kaikkien muidenkin pitäisi pystyä samaan.

Onko sitten menestys, mikä nyt menestykseksi sitten lasketaan vain itsestään kiinni? Sanoisin, että on ja ei ole.Ihmisellä on oltava joku vastuu itsestään, mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia. 

Kaikkien voimat eivät vain syystä tai toisesta riitä oravanpyörässä taisteluun tekohymy kasvoillaan, sillä nykyäänhän on aina korostettava elämänsä onnellisuutta ja mitään negatiivista kuvaa ei saisi antaa itsestään.

Ja kuten sanoin, mikä sitten on menestystä. Minusta ihan tavallinen elämäkin on jo menestystä, sellainen elämä, ettei tarvitse jokaista penniä laskea ja sossussa juosta. Ei minusta keskiluokkainen elämä asuntovelkoineen ole sen enempää onnela kuin kenties vielä varakkaampi elämä. Mutta ei klyhyyskään ole automaattisesti onnea, en ole vielä tavannut onnellista köyhääkään.

Tärkeintä olisi viihtyä itsessään. Se on sitä oikeaa menestystä, johon en ole itsekään päässyt kiinni, vaikka joskus on mennyt taloudellisestikin hyvin.