Kirja-arvio: Hattujen sota - Teemu Keskisarja: Kun sodasta tuli tragikoominen

 

Entisaikaan sotia käytiin alituiseen, jos niitä nytkin valitettavasti riittää. Yksi tragikoomisimmista suomalaisia kohdanneista sodista oli 1740-luvulla käyty Hattujen sota. 

Ja kuten aina tuolloin Ruotsin hyökätessä suomalaiset olivat sijaiskärsijänä ja Suomi taistelutantereena. 

Tietokirja on tuttua Teemu Keskisarjan tyyliä, josta joko tykkää tai ei. Minä tykkään. Tietokirja voi olla samaan aikaan viihdyttävä että asiantunteva, kuten Keskisarjan kirjoilla on tapana olla.

Mutta palataan Hattujen sotaan. Sotaan lähdettiin Tukholman valtataistelujen takia. Harvoinhan kansa vaatii päästä sotaan vaan poliitikot, jotka itse eivät joudu lähellekään taisteluita.

Vastakkain olivat sotaintoiset hatut ja lauhkeammat myssyt, jotka muistivat vielä Suomen lähes tuhonneen Pohjan sodan, jonka loppumisesta oli vasta noin 20 vuotta ja Suomen väestö ei ollut ehtinyt toipua kärsimyksistään. Varsinkin miesväestö oli yhä vähissä, mutta suomalaisia raahattiin silti Hattujen sotaan. 

Hattujen sodassa ei oikein kukaan ollut innostunut taistelemaan. Kaikkein vähiten suomalaiset, mutta ruotsalaisetkin pakenivat venäläisten tieltä, eivätkä edes venäläiset olleet innostuneita taistelemaan. Eniten kaikkia osapuolia kuoli tauteihin kurjissa olosuhteissa.Venäläiset ymmärsivät myös pidättäytyä Pohjan sodan kaltaisista raakuuksista siviiliväestöä kohtaan.

Loppujen lopuksi häpeärauhan jälkeen päänsä menetti vain pari komentajana toiminuttta ikämiestä. Ja Suomesta lähti pieni palanen taas osaksi Venäjää. 

Kesksarja pohtii, että sota  käynnisti kuitenkin Suomen itsenäistymisprosessin, joka tosin huipentui vasta vuonna 1917. 

Sitä ennen Venäjä toki oli riistänyt Suomen lopullisesti Ruotsilta. Suomessa ruotsalaisiin oltiin totaalisen kyllästyneitä, koska suomalaisia ruotsalaiset arvioivat rasistisin sanoin ja Suomi oli käytännössä Ruotsin kaltoinkohdeltu siirtomaa.