Mihin tässä pitäisi valmistautua, ei sunkaan vain sotaan?

Maailma on ahdistava paikka ja sota ja ahdistelu aina läsnä. 

Ainakin mikäli nykypoliitikkoja ja nuoria mallityttöjä on uskominen. Mallitytöt kun kilpailevat tätä nykyä siitä, ketä on ahdisteltu eniten. Jos ei Aku Hirviniemi, niin sitten joku muu. 

Poliitikoilla taas sotauho on huipussaan, kun pitäisi valmistautua vaikeisiin aikoihin. No. Eipä minun ainakaan tarvitse valmistautua vaikeisiin aikoihin, kun ne vaikeat ajat jo läsnä. Sanonpa alikersantti Lehdon sanoin, että minä kun en ole partiopoika, niin mihin sitä pitäisi olla tässä valmistautumassa, ei sunkaan vain sotaan. 

No siihenpä juuri. Diplomatiasta ei puhettakaan.

Niin tuntuvat presidenttiehdokkaatkin valmistautuvan sotaan. Kun Paavo Väyrynen ei päässe näillä näkymin presidenttiehdokkaaksi, niin nykyisten presidenttiehdokkaiden ulkopoliittisisa kannoissa ei mitään eroa. 

Samaan aikaan valmisteltiin DCA-sopimus Usan kanssa, jolla käytännössä luotiin lukkoon se, että Suomi on nyt Venäjän vihollismaa. Siitä sitten vain ihmettelemään, jos turvapaikanhakijoita lappaa rajalle ja jossain vaiheessa jotain muutakin. Usan sotilaathan ovat Suomessa kuin herran kukkarossa, heillä ei ole edes mitään rikosoikeudellisia velvollisuuksia täällä. 

Presidenttiehdokkaista Pekka Haavistoa käy presidenttiehdokkaista eniten sääliksi. Hänen hetkensä meni jo. Se, että hän yrittää pyristellä vihervasemmistolaisuudestaan eroon vain vie häneltä äänestäjiä, ei tuo. 

Stubb lienee lähes varma presidentti, ellei itse onnistu typeryyksissään pilaamaan hetkeään. Rehnin kohtaloksi taas koituu hänen tylsyytensä. Hän on yhtä sävähdyttävä kun kaupungin virkamies. 

Halla-ahossa eniten mieleen jää häntä palvovat kannattajansa, jotka kutsuvat Halla-ahoa mestariksi. Halla-aho on mielenkiintoinen tapaus. Hän on samaan aikaan aikaan eliitin ahdistelema marttyyri, että myös itse eliittiä. 

Urpilaisesta en osaa sanoa mitään, kai hän enemmän ääniä sentään saa kuin Paavo Lipponen aikoinaan. Loput ehdokkaat ovat keräämässä ääniä puoluelleen poislukien Mika Aaltola, jonka ajatusten onttous vihdoin paljastui äänestäjille.