Aktivistit ovat julkisuusriippuvaisia ja mustavalkoisia

Nyt kun itse aktivistikuningatar Greta Thunberg vierailee Suomessa mielenosoituksessa Elokapinan vieraana on aika puhua aktivistimista. 

On siinä muuten Gretalla mielenkiintoinen ammatti. Kierrät ympäri maailmaa tuomassa julkisuutta. Nyt hän on varmasti helisemmässä, kun kaikki aktivistit haluavat selfien hänen kanssaan. Nykyään on tärkeintä näkyä eikä kuulua.

En oikein ole päässyt tähän nykyaktivismiin kärryille. Kukaan ei halua ainakaan auttaa Suomen köyhiä, jos maailmaankaan. Se ei ole seksikästä, eikä palestiinalaishuivia voi silloin pukea päälleen, kuten ennen vanhaan. He valitsevat muutaman aktivismin muodon ja tykittävät sitten näitä täysillä. 

Nyt ne näyttäisivät olevan suosituimmat Palestiina ja tietenkin ympäristökato ja ilmastonmuutos. Kettutytöt ovat kadonneet tai jääneet 90-luvulle. Aina välillä joku käy sitten ruiskimassa maailman taideaarteita, sillä julkisuus on kaiken a ja o. Sekä mediassa että somessa.

Nykyaktivistit elävät julkisuudesta, kun ennen aktivistit karttelivat julkisuutta. Nytkin eräs aktivisti ilmoitti julkisesti somessa eroavansa Helsingin yliopistosta, joka vihdoin sai tarpeekseen pihoilleen majoittuneista mielenosoittajista.

Aktivisteilla tuntuu olevan faktojen tajukin kateissa, vaikka ovat nykyisin lähes aina yliopistokoulutettuja ihmisiä. Esimerkiksi islam on ihana ja kristinusko huono. Valkoiset miehet ja varsinkin setämiehet erittäin huono ja naiset ja värilliset aina uhreja ja hyviä. 

Olen itsekin mustavalkoinen ihminen, mutta aktivistit voittavat minutkin mennen tullen mustavalkoisuudessaan. Nykyäänhän nuoret toimittajat itsekin kokevat olevansa aktivisteja, joten mustavalkoinen maailma pahenee.