Kirja-arvio: Henri Nyholm - F1 suuret tunteet, ratkaisevat hetket radalla, varikolla ja kulisseissa

 

Pakko sanoa, etten ihan heti uskonut, että F1:stä saa irti jotain mielenkiintoista. Siitä kun kirjoitetaan näin nettiaikana kaikki mahdollinen. Ihan kaikki. En tosin aktiivisesti ole niitä seurannutkaan sitten Häkkisen poistumisen kuvioista tai viimeistään kun lähetykset muuttuivat maksullisiksi.

Aihe on siis kovin kaluttu ja omasta mielestäni nykyformulat tylsiä ja kuskit vieläkin tylsempiä. Kimi Räikkösen lähdettyä jäljelle tuntuu jääneen sponsoritylsimyksiä tai liian ylivoimaisia kuskeja. Viimeinen maku meni näistä formulakuskien polvistumisista, kun etiikka on kaukana formulabisneksestä muuten. 

Onneksi Henri Nyholm on minua innostuneempi ja on kaivanut sekä vanhoja että uusia tragedioita, kähmintöjä ja kaikkea mahdollista. Formuloissa kaikki on mahdollista, kuten esimerkiksi ajaa ihmisoikeuksiltaan arveluttavissa rikkaissa öljysheikkimaissa ja Kiinassa, vaikka Venäjältä vietiin salamana kisa.

Mutta, mutta... En esimerkiksi tiennyt, että formula 1:ssä on todella ajanut suomalainen talli. Näin tapahtui muutaman kisan ajan Leo Kinnusen toimesta ja kerran hän onnistui jopa pääsemään kisaankin asti. Tuolloin tämä oli mahdollista perustaa talli pienelläkin rahalla, jos siltä tuntui. 

Pieni ihme on, että hänen jälkeensä pienestä Suomesta niin moni on edes päässyt  sarjaan vailla rahakkaita tukijoita täysin tuntemattomasta maasta. Formulasirkuksessa kaikki on mahdollista, kun tahtoa ja taitoa riittää.

Entisen F1-pomo Bernie Ecclestonenkaan kaikista konnakoukuista en tiennyt. Hänhän veti häikäilemättömästi omaan pussiin sarjan rahoja ja melkein tuhosi sen, koska papparainen ei oikein herännyt nykyaikaan. Putinia ihailevat kommentit olivat sitten viimeinen pisara. 

Kusipäitä, mulkkuja ja kusettajia että egomaanikkoja sarjassa on toki riittänyt sekä ratissa että sen ulkopuolella. Lajihan on harvojen herkkua siinä mielessä, että harva kuski edes yltää ykkösiin asti. Ja kuten tiedämme esimerkiksi J.J. Lehdon ja Heikki Kovalaisen tapauksista, niin liian mukavat miehet eivät siellä pärjää. 

En sitten tiedä, kuinka paljon tällainen krija kiinnostaa sellaisia, jotka eivät lajista tiedä tai ole kiinnostuneita. Kirjaa olisi voinut yrittää myydä ainakin lyhyemmällä nimellä. Kirjailija on kuitenkin perehtynyt asiaansa ja se ei ole pelkkää suomalaiskuskien ylistystä, kuten monet muut F1-kirjat olivat ennen.

Kommentit

Suositut tekstit