Ällöttävä politikointi väkivallalla ja tappamisella

Mikään ei auta poliittisen sanoman perille saamisessa yhtä hyvin kuin kuolema ja väkivalta. Siksi niitä on ahkerasti käytetty historian saatossa. Samoin kuin tietty pelkoa ja pelottelua.

Kaikki ne toimivat.

Viime aikoina on pistänyt silmään, että rasismi-ihmiset ovat valjastaneet ulkomaalaistaustaisiin kohdistuneet väkivallanteot rasismipakkomielteeseensä. Samaa toki persut harrastavat nurinpäinkäännettyynä.

Joskus heille käy vahinkojakin. Jos aikoinaan kebabpaikan omistajat polttivat puljunsa ja muutaman ihmisen mukana. Muistaakseni Jutta Urpilainen ol heti tuomitsemassa teon rasistisena, vaikka herrat polttivat itse paikkansa.

Itse onneksi olen valkoinen keski-ikäinen mies, jonka elämällä ei ole mitään arvoa poliittisessa taistossa eikä varsinkaan kuolemalla. Jos nyt muutenkaan. Eli minun tappamisestani kukaan hyötyisi. Pääsisin vain pois kärsimyksistäni. 

Mutta jotenkin tuo poliittikkojen politiikan teko rasismilla ja väkivallalla on ällöttävää. Tuskin sairaalaan päästään kun nopeimmat poliitikot jo somessa hokemassa, ettei tämä ole minun Suomeni ja vaativat rasismiohjelmia. 

Ikäänkuin sellaisilla olisi koskaan saatu rasismia poistumaan, jos sitä saadaan kitkettyä koskaan. Ja ikäänkuin ulkomaalaiset nuoret eivät itsekin harrastaisi väkivaltaa, myös rasistisin perustein. Alistavat ja videoivatkin vielä.

Ja sitten persut perässä omalla agendallaan syyttämässä mamuja kaikesta. Kokoomus taas katsoo niinkuin aina mihin keskustelu kääntyy, kun haluaa kosiskella sekä suvakkeja että mamukriitikkoja.