Kirja-arvio: Eino Hosia - Tuliholvin alla: Suotta unohtunut talvisotaromaani

 

Olen elämässäni lukenut paljon sota-aiheisia romaaneja puhumattakaan sota-aiheisista tietokirjoista. Aivoni sopukoista en löydä kuitenkaan mitään Eino Hosian talvisotakuvaukseen Tuliholvin alla verrattavaa. 

Hosian elämäntaival katkesi heti jatkosodan alussa tarkka-ampujan luotiin, mutta talvisodasta hän selvisi hengissä Taipaleen ja Vuosalmen tulihelveteissä. Hänen veljensä ei selvinnyt ja kirja onkin omistettu talvisodassa kaatuneelle veljelle. Hosia oli ainoa nimeä saanut kirjailija, joka kaatui Suomen sodissa 1939-1945.

Hosian tuskin olisi edes itse tarvinnut etulinjaan mennä, koska oli jo saanut nimeä kirjailijana ennen talvisotaa. Tiedotuskomppaniat eivät häntä houkuttaneet, tästä omakohtaisesta kirjasta jopa selviää, että Hosia kävi esikunnassa jo kysymässä, koska sinne sotaan pääsee. 

Hosia oli suomalaiseksi romaanikirjailijaksi poikkeuksellisen ilmaisuvoimainen ja tunteikas kirjailija. Hän viljelee paljon raamatullisia viittauksia, jotka sotaympäristöön sopivatkin hyvin. Kirja on kuin impressionistinen maalaus realismin vahvoilla vedoilla.

Tästäkin kirjasta löytyy päälleliimattua isänmaallisuutta, mutta sen ymmärtää, sillä kirja on kirjoitettu heti talvisodan jälkeen. Hosia osallistui sillä talvisiota-aiheiseen kirjoituskilpailuun ja tuli toiseksi. Voittajaa ei muista kukaan ja kolmas oli kukapa muukaan kuin Pentti Haanpää Korpisotaa-romaanillaan. 

Mikään Tuntematon sotilas tämä kirja ei ole, vaikkakin Markus-niminen hahmo on originelli kuin Honkajoki konsanaan. Ainahan kaikkia sotakirjoja valitettavasti tulee verrattua Tuntemattomaan. 

Kirjalla on kuitenkin arvonsa juuri henkilökohtaisen kokemuksen kuvaajana. Vieläpä sellaiselta henkilöltä, joka on sotaan edes kohtuullisen mielellään mennyt. Kirja on suotta jäänyt muiden sotakirjojen varjoon.

Plussaa kirjalle myös talvisodan Helsingin kuvaamisesta. Sitä harvemmin tapaa sotakirjoissa. 

Tämäkin kirja joutui sensuurin hampaisiin tietenkin Neuvostoliiton takia. Kirjassa kun oli varsin rohkea luku väitetyn neuvostoliittolaisen kaatuneen sotilaan kirjeestä. 

Mielestäni kirje taitaa olla Hosian omia tekstejä, kun muistuttaa hänen tyyliään. Olisi myös ollut sulaa hulluutta puna-armeijan sotilaan haukkua armeijaansa kirjeissään. Sehän olisi käynyt omaistenkin hengen päälle.