Kirja-arvio: Pentti Saarikoski - Bretagnen päiväkirja ja muita myöhäisiä merkintöjä

 

Onko niin todella, että runoilija Pentti Saarikosken päiväkirjoja ei ole julkaistu vuodesta 1975 aina häneen kuolemaansa asti 1983? En ainakaan löytänyt. Ihme, jos ei ole julkaistu, sillä lukijoita riittäisi. 

Onneksi jotain sentään. Pentti Saarikosken Helena-tytär on toimittanut nyt jo 10 vuotta sitten Pentin viimeisiltä elinvuosilta päiväkirjamatskua nimekkeellä Bretagnen päiväkirja ja muita myöhäisiä sisältöjä. 

Teos pitää sisällään runomuotoisen Bloomin-päivän vieton Dublinissa vuodelta 1982 sekä seuraavalta vuodelta itse päiväkirjan ja Pentin kirjoituksen Viimeinen sana Helsingin Sanomiin. Nämä vain muutamaa kuukautta ennen kuolemaa. Joten nämä melkein jäivätkin sitten Pentin viimeisiksi sanoiksi. 

Teksti on aiempaa seesteisempää. Pentti tiesi olevansa jo elämänsä loppusuoralla. 

Panemista, paskaa ja muuta sellaista exien haukkumista ei enää näistä teksteistä löydy. Eniten Penttiä tuntuu häiritsevän viimeinen Mia-vaimo, joka sättii ja ilmeisesti myös muksii jo heiveröistä runoilijaa. Tässä teoksessa Pentti on jo luopumassa runoudesta ja siirtymässä piirroksiin. Se tie jäi näkemättä. 

Oivaltavia havaintojakin löytyy. Pentti ennustaa netin tulemisen ja suomen kielen katoamisen, joka nyt alkaa olla jo todellisuutta, kun nuoret kirjoittavat ja puhuvat joka toinen sana englantia. Entinen kommunisti on luopunut aatteistaan, mutta yhä häntä kiinnostavat Suomen vaalit.  

Kaiken kaikkiaan kiva pikku kirja. Saarikosken päiväkirjojen ystäville ainakin maistuu.