Vallitseeko Suomessa pakkovasemmistolaisuus?

 

Vuosi lähenee loppuaan. Hyvä näin. Ensi vuosihan voi olla aina huonompi. 

Tässä joulunaikoihin oli mielenkiintoinen kohu, kun Hesari oli utsinut julkkiksia ja muuten nimekkäitä kansalaisaloitteiden allekirjoittajien joukosta. Heitä kutsuttiin muistaakseni valtaapitäviksi tai jotain, jolla homma oikeutettiin. 

Tietenkin sillä näkökulmalla oltiin liikkeellä, että oikeistolainen ajattelu on huono asia. Eihän sitä suoraan sanottu, mutta se oli idea. Siellä hutkittiin esimerkiksi Apulannan Toni Wirtasta poliittisten lakkojen vastustamisesta ja monia muita.

Itsekin olen vasemmistolainen (joskaan en nykyvasemmistolainen), mutta nykyään vallitsee eräänlainen pakkovasemmistolaisuus, jos teet työtäsi kulttuurin, median tai luovan työn parissa. Olet vähän hylkiö, jos et ole. Et kuulu siihen suureen onnelliseen, etuoikeutettujen vasemmistolaisten ihmisten kuplaan.

Tämähän on huono asia, sillä missä tahansa erilaiset maailmankuvat ovat tarpeen. Mikään ei kehity tai mitään uutta ei synny, jos kaikki ajattelevat samalla tavalla. Miten voit edes kapinoida, kun nykyvasemmistolaiset hyväksyvät kaiken muun paitsi poikkeavan ajattelun omastaan. Nykyäänhän olisi kapinallisinta olla porvari.

Suomihan jälleenrakennettiin sotien jälkeen sillä, että maailmankuvat olivat erilaisia, mutta silti tehtiin yhteistä Suomea. Tämä on unohtunut täysin. Kehityskulku taisi alkaa jo 60-luvulla, kun porvareiden lapset innostuivat työväenaatteesta. Jopa itse Nalle Wahlroos. Kapitalistien perikuva. 

Homma on jäänyt sitten vähän päälle luovilla aloilla siitä lähtien, vaikka taistolaisuus kuopattiinkin samoin kuin kommunismi. Nykyäänhän kommunismi on taas kirosana. Jotain halveksittavaa. Tosin nyky-SKP:ta ei vasemmistoliitosta erota. Eikä karvapersevasemmistolaisia enää ole.