Kirja-arvio: Mari Johanna Hauta-aho - Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil

 


Kurjasta lapsuudesta on kirjoitettu Suomessa paljon, joskin viime vuosina enää harvemmin. Lähiökurjuus ei taida olla hip.  Räppäri Mari Johanna Rauta-aho on kirjoittanut omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan kelpo teoksen Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil. 

Se on eräänlainen tuhkimotarina, jossa ilkeän äitipuolen virkaa toimitti oma äiti, jota Mari piikoi ja hoivasi ja sai vain vittuilua ja syyllistämisestä osaansa. Isäkin oli juopporetku, mutta sentään hyväsydäminen sellainen. Onneksi lopussa Mari löysi prinssinsä. 

Ihme kyllä, Mari otettiin huostaan vasta 13-vuotiaana, jolloin hän oikeastaan vasta sai elää normaalin nuoren elämää, eikä toimia itse huoltajana. Käsittämätöntä on, miten hän itse on pysynyt päihteistä erossa, eikä ruvennut itse juomaan tai narkkaamaan.

Jollain tapaa samaistuin tarinaan, vaikka ei minun lapsuuteni sentään näin kurjaa ollut lähiöissä, mutta paikat ja tarinat ovat kovinkin tuttuja. Itse asiassa asun nykyisin Pihliksessä, jossa Marin isä vaikutti. Mutta nyt ovat Pihliksestä halvat kapakatkin kadonneet. Marin isäkin kuollut. 

Niin kuin monelle muullekin vuokralähiöiden kasvatille tämän kirjan maailma on tietysti tuttu. Se on raaka maailma, jossa monet putoavat jo alkumetreillä. Siinä on jonkun kokoomustyypin turha mussuttaa, että Suomessa kaikilla on samat lähtökohdat.

Kirja on kirjoitettu puhekielellä ja se sopii tähän maailman kuin nakutettu. Muu olisi ollut teeskentelyä. Se on riipaiseva kertomus lapsen rakkauden kaipuusta, jopa täysin epäkelvoilta vanhemmilta ja siitä, kuinka paha olo kiertää ja sairastuttaa koko perheen. 

Kirja ehkä loppupuolella menettää hieman imuaan, mutta kyllä sen jaksoi hyvin loppuun asti.

Se on myös tarina järjestelmän epäonnistumisesta, mutta myös onnistumisesta, kun lapsi itse haluaa muuta kuin mitä on nähnyt. Marin julistuksen kirjan lopussa hyvinvointivaltion kääntöpuolesta voin hyvinallekirjoittaa. 

Ja lopuksi. Tämä kirja sopisi eritoten luettavaksi kermaperseille ja kauppakamarinulikoille.

Kommentit

  1. Loistava lopetus😂 tulin lukemaan tämän arviosi vasta nyt, kun luin kirjan itse. Minusta tän voisi jo lukioikäisille antaa luettavaksi, tosin v-sanan viljely ei ehkä pedagogisesti toimivaa. Mutta moni opettaja ei kpskaan avaa tällaista maailmaa, eikä lapsilla juurikaan kermapersealueilla ole kokemusta tällaisesta. Eduskunnassa varsinkin pitäisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koululaitos, ainakin jotkut siellä, kai haluaa pitää sitä kansankynttilä-aikaa yllä. Ei rumia sanoja, ei rumaa todellisuutta vaikka se puskee ainakin tietyillä alueilla päin naamaa.

      Poista

Lähetä kommentti