jari saariot - kun kuolemaa pahempaa ei ole tarjolla

 

Olen aina ihmetellyt, miksi kansallissankareiksi nostetaan ihmisiä, jotka tekevät päättömiä temppuja ja eivät tunnu säälivän henkikultaansa. He ovat kauniita ja rohkeita.

Niin kuin nyt tämä Jari Saario. Tyyppi lähtee soutelemaan maailman vaarallisimmalle vesialueelle. Sieltä hänet sitten pelastetaan valtavin kustannuksin. Tuskin heppu niitä itse makselee tai vakuutusyhtiö. Ettei menisi veronmaksajille maksettavaksi. Hehän toki maksavat ne mielellään.

Itselläni on extremeä jo selvitä kuukaudesta toiseen, mutta joillain ihmisillä länsimaissa on tylsää. 

Ei tarvitse enää lyödä painia karhun kanssa ja muutamat sudetkin olisi tapettava. Eloonjäämiskamppailussa ei ole haasteita kuin köyhillä Suomessa. 

Näitä extreme-lajeja ja -tyyppejä toki riittää muitakin. Joka vuosi ihmiset menevät kuolemaan Mount Everestille tai vapaaehtoisesti sotimaan Ukrainaan. Media tietenkin rakastaa heitä, kuten kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa.

Täytyyhän taustalla olla halu hakea kokemuksia lähellä kuolemaa. Kuten alikersantti Lehto sanoi Tuntemattomassa sotilaassa. Kuolemaa pahempaa ei ole tarjolla ja sen kanssa minä kyllä pärjään. 

Ja anna olla, jos näitä extreme-ihmisiä uskallat kritisoida. Kansahan suuttuu, turvallista elämää eläville taviksille nämä ovat sankareita isolla ässällä. Arjen sankarit ovat jo niin mennyttä.