Kirja-arvostelu: Mikko Kiiskilä - Vanginvartija: Juonittelua ja kostoa vankilassa!

 

Kun tartuin Mikko Kiiskilän Vanginvartija-kirjaan luulin, että tämähän kertoo nyt vanginvartijan työstä. 

Se kyllä kertoo siitäkin, mutta loppua kohden kirja tuntuu eräänlaiselta kostolta entistä työnantajaa, Rikosseuraamuslaitosta ja eritoten Helsingin vankilaa eli Sörkan vankilaa kohtaan. Kirja tuntuu olleen kirjoittajalleen eräänlaista terapiaa. Se on sitten eri asia, onko kirjoittajan oikeustaistelu kaikilta osin lukijaa kiinnostavaa.

Syytä kyllä onkin ihmetykseen, suu ymmyrkäisenä kirjaa lukee, niin uskomattomia käänteet ovat ja varmasti se on luetettu lainoppineillakin. 

Sinänsä ei ole ihme, että Kiiskilä joutui työnantajansa hampaisiin. Hän toimi luottamusmiehenä ja oli muutenkin aktiivinen kehittämään työpaikkansa toimintaa. Sellainen ei Suomessa käy. Lopulta Kiiskilä savustettiin ulos ja onko oikeusprosesseja vieläkin vetämässä. 

Kiiskilä tuntuu joutuneen ihmeteltävä tavalla vedetyksi ties minkälaisiin salaliittoihin ja juoniin, jotka ovat kuin vankila -tv-sarjasta. 

Yhdessä oli mukana myös nyt jo edesmennyt julkkiskonna-Juha Valjakkala, jonka pahoinpitelyn Kiiskilän väitettiin tilanneen. Valjakkala oli vankien keskuudessa yleisesti halveksittu ja hänet saattoi periaatteessa hakata kuka tahansa. Kiiskilä itse sanoo olleensa, jos ei nyt pidetty niin luotettu vankien keskuudessa.

Kiiskilän kirja on kyllä hyvä katsaus vankeinhoitoon. Miten se on muuttunut ja mitkä sen ongelmat ovat. Niitähän riittää. Vartijoita on aivan liian vähän ja vankeja taas liikaa, vaikka tuomiot tietenkin kansan mielestä ovat aina liian lepsut. 

Tämä kirja tuskin houkuttelee ketään hakeutumaan alalle, sillä sävy on aika negatiivinen. Kiiskilä ei tunnu löytävän oikein mistään mitään hyvää. Tosin eivät palkat ainakaan houkuttele muutenkaan vanginvartijaksi, varsinkin kun vankiaines on aina vain moniongelmaisempaa ja kansainvälisempää.