Kirja-arvio: Kari Karkola - Kuolema: Oikeuslääkäri selvittää

 

Otsikoiden mukaan ihmiset eivät osaa enää kuollakaan oikein ja kuolleita riittää ruuhkaksi asti. Jopa niin, että Malmin hautausmaalle rakennetaan vainajatorni ruuhkaa purkamaan. 

Niin. Jokainen meistä kuolee ja aiheena kuolema on aina kiinnostanut minua. Se on samaan aikaan pelottava ja kiehtova asia. Harmi, ettei omasta kuolemastaan sitten pääse kertomaan kokemuksia eläville.

Nyt jo edesmennyt oikeuslääkäri Kari Karkola on kirjoittanut oikeuslääkärin työstä uskaltaisiko sanoa nyt viihdyttävän kirjan. Melkein ihmettelin, että miten lääkäri on osannut kirjoittaa näin maanläheisesti, ei-tieteellisesti kirjan. Ja ensimmäisen kerran tämä kirja ilmestyi sentään 20 vuotta sitten. 

Kuolema ei sinänsä muutu, mutta tekniikka varmasti on kehittynyt DNA-tutkimukset ja sen sellaiset. 

Kirjassaan Karkola kertaa lähes lakoniseen sävyyn ammattinsa sattumuksia ja haasteita. Monellahan mielessä kummittelee tv-sarjojen ja elokuvien originellit oikeuslääkärit. Karkola kertoo myös kokemuksistaan New Yorkissa 1970-luvulla, jolloin siellä tehtiin yli 1000 murhaa vuodessa.

Mutta jos Karkolakin avasi kuusi ruumista päivässä, taitaa työ olla aika rutiinia. Kaiken kaikkiaan hän ehti tehdä lähes 15 000 ruumiinavausta. Tosin kolminkertainen itsemurha tai tyhjä ruumis eivät tainneet olla.

Joitakin yllättäviä tietojakin sain, en esimerkiksi tiennyt, että lapsia kuolee Suomessa lähisuhdeväkivallan seurauksena yllättävän paljon. Tai ainakin kuoli. Samoin onnettomuuksissa kuoli ennen paljon lapsia. 

Jo aikaisemmin  luin Ursulan Valan teoksen samasta aiheesta. Mielestäni Karkola pääsee kuitenkin kansanomaisempaan sävyyn.