torstai 22. lokakuuta 2009

Kun ei muuttui turhaksi sanaksi


Kuten jokainen tiedämme, niin ei tarkoita enää että ei. Olemme siirtyneet itämaiseen ajatteluun, jossa on epäkohteliasta sanoa ei. Parhaiten tämän huomaa, kun sinulle yritetään myydä jotain. Ongelma piilee vain siinä, että sinun ei anneta sanoa ei.



Yhtenä päivänä minulle yritettiin myydä auton merkkausta, se kun kuulemma estäisi autovarkaudet ja maksaisi vain 30 euroa vuodessa. Tietääkseni tämä merkitseminen ei estä ketään kuitenkaan rikkomasta autoani.



Oikeastaan missään ei voi käydä ilman, että sinulle ei tuputettaisi jotain lisälaitteen lisälaitetta. Paras tapaus oli, kun eräs myyjä yritti väkisin myydä minulle autonnavigaattoriin vakuutusta. On siinä pokkaa. Mitä helvettiä teen navigaattorivakuutuksella, kun minulla on jo autovakuutus, jossa siinäkin on sellaisia palveluita, joita en koskaan tulen tarvitsemaan.



Jos sellainen ihme sattuu, että kerrankin tiedät liikkeeseen mennessä, mitä haluat ostaa, alkaa taivuttelu. Ei sinun kannata tätä läppäriä ostaa, tämä maksaa vain 300 euroa enemmän, mutta ominaisuudet ovat aivan eri luokkaa.



Vaikka myyjät osaavat taivuttelun taidon, johon ikäväkseni lankean liian usein, kiusallisemmat tuputtajat ovat aivan muualla. Haluaisin nähdä sen ihmisen, joka väittää pitävänsä kaduilla väijyvistä järjestöjen varainkerääjistä tai harekrisnoista.



Mutta jopa ei-sanan sanomisen taidolla tehdään rahaa. Kirjakaupassa huomasin, että siellä myytiin kirjaa, jossa luvattiin opettaa sanomaan myönteinen ei. Tämä kielto-perussanan pitäisi senkin olla myönteinen asia. Olen tullut siihen tulokseen, että ei-sanaa ei kannata käyttää. Olen harkinnut, että kun joku kysyy kyllä tai ei, en vastaa enää mitään. Hiljaisuus kertoo aina enemmän kuin turhat sanat. Ja puhelinmyyjä lannistuu, koska hänen pitää soittaa vielä usealle muulle uhrille.


----------------------------------------------------------------------------------------------------


Joulu lähestyy ja kirjoja tulee markkinoille kiihtyvään tahtiin. Muistelmansa julkaisi Paavo Lipponen. Onko tämä nyt se kirja, jota varten se sai ilmaisen työhuoneen eduskunnasta? En ollut lainkaan yllättynyt, että kirjasta nostettiin mediaan Paavon kova lapsuus ja 70-luvun vuodet. Paavo-raukalla ei kuulemma ollut tyttöystäviäkään nuorena. Mutta onko se ihme niillä puhelahjoilla? Vaikka murahtelijoillekin löytyy omat ihailijansa.


---------------------------------------------------------------------------------------------------


Isä Mitro puolestaan tokaisi Jeesuksen olleen demari. Todennäköisesti ärsyttääkseen lisää ortodoksista kirkkoa. Muut poliitikot julistivat Jeesuksen olleen vihreä tai kokoomuslainen. Julistankin nyt kaikille avoimen kisan. Mikä oli Jeesuksen puoluekanta?



Vantaan Kuusijärvellä oli viime viikolla jo jäätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe