lauantai 17. lokakuuta 2009

Punaiset armeijakunnat ja hyväksytty yhteiskuntajärjestys



http://www.baadermeinhofmovie.com


Eilen piti mennä Malmitalolle katsomaan Baader Meinhof Complex -elokuva, mutta laitteet eivät tuntuneet toimivan ja kyllästyimme odottamaan. Niinpä nappasimme kyseisen elokuvan vuokrana mukaan. Elokuvan ohjaaja Uli Edel ei tunnu osaavan tehdä huonoja elokuvia. Ei Baader-Meinhof tosin ihan Perikadon tasolle yllä. Elokuva oli hitusen liian ylipitkä.



Uli Edelistä tulee jollain tavalla mieleen Rainer Fassbinder, ehkä siksi, että molemmat käsittelevät elokuvissaan Saksan historian kipukohtia. Siihen yhtäläisyydet tosin loppuvatkin. Edelin ohjausote on dynaamisempi ja vauhdikkaampi ja myös elokuvallisesti perinteisempi. Edel myös taitaa draaman ja jännityksen Fassbinderiä paremmin.



Ne, jotka eivät tiedä, niin elokuva kertoo 1970-luvulla Saksassa toimineesta RAF:sta eli Punainen armeijakunta nimisestä terroristiryhmittymästä, joka ryhtyi aseellisen taisteluun sosialistisen oikeudenmukaisuuden vuoksi. Tai näin asian olen käsittänyt. Paikoitellen tämä vapauttaja-armeija tosin vaikutti pankkiryöstöineen enemmän rikollisjoukkiolta, mutta rahoitettavahan se terrorismikin jollain on.



Baader-Meinhof halusi tuhota kapitalistisen yhteiskunnan ja luoda oikeudenmukaisuutta. Tuntuu kovin lyhyeltä ajalta, että noista tapahtumista on noin 30 vuotta. Punaisen armeijakunnan toiminta osoitti ainakin sen, että aseellisella muutoshalulla ei saavuteta mitään. Maailma on aivan yhtä epäoikeudenmukainen kuin 70-luvulla, ellei epäoikeudenmukaisempi. Esimerkiksi Suomessa on ollut yhtä paljon köyhiä viimeksi 70-luvun alussa kuin nyt.



Liikkeissä ja terrorismista on paljon kiinni oikeasta hetkestä. Saksassa tuota pohjaa terrorismille on ollut ennen Punaista armeijakuntaa. Yleinen aktivismi 60-luvun lopulla synnytti liikkeen. Omalla tavallaan Punaisen armeijakunnan toiminta on ymmärrettävissä. Vanhat natsit kekkuloivat Länsi-Saksan eliitissä vielä 60-luvulla. Yleensä aktivistit haluavat toimia jonkin sorretun kehitysmaan hyväksi. Punaisessa armeijakunnassa ymmärrettiin, että ensiksi olisi länsimaisen yhteiskunnan muututtava, ennen kuin epäoikeudenmukaisuutta voi mistään muualta poistaa.


Mutta jälleen itse elokuvaan. Elokuvassa oli ymmärretty, ettei terrorismin ihailemisessa ole järkeä. Mutta elokuvassa myös ymmärtää, mistä tuo ihailu ja terrorismi syntyy. Siksi voimmekin ihmetellä, että miksi terrorismi on hiipunut Al-Qaidaa lukuun ottamatta.



Elämme edelleen epäoikeudenmukaisuuden maailmassa, mutta kukaan ei halua muuttaa mitään kaiken maailman mukaradikaaleja ja vaihtoehtoisia kettutyttö- tai poikarastatukkia lukuun ottamatta. Mitään todellista, intohimon täyttämää kapinaliikettä ei ole syntynyt. Elämme yhteiskunnassa, joka on tunnustettu oikeaksi malliksi hiljaisesti vaikenemalla.



Elokuva sivuutti lähes täysin Punaisen armeijakunnanjäsenten henkilökohtaiset motiivit. Miksi he ryhtyivät terroristeiksi? Välillä tuntui, että silkkaa hulluuttaan. Toisaalta Ulrike Meinhof oli toimittaja ja tiesi asioista, hänellä syyn on täytynyt olla ideologinen. Elokuva tosin antoi kuvan, että hän enemmän ajautui terroristiksi kuin päätti sellaiseksi ryhtyä. Osa terroristeistä on taatusti ollut myös psykopaatteja, joille tappaminen ei ole ollut kynnys.



Joka tapauksessa elokuva antoi oivan katsauksen lähihistoriaamme. Aikaan, jolloin terrorismikin oli vielä mahdollista.


----------------------------------------------------------------------


Sitten nykypäivän johtajiin ja yhteiskuntaan. HUS:in pelastajaksi hankittu Kari Nenonen päätti luikahtaa Kuntaliittoon. Tälläisiä nämä nykypäivän ylistetyt "muutosjohtajat"ovat. Ensiksi pistetään paikat sekaisin ja sitten lähdetään muualle. Johtaminen ei ole pelkkää voittoa ja lasien kilistelyä. Se on vastuuta, vaikeiden päätösten tekemistä ja niiden takana pysymistä.



Luettua: Hal Sirowitz  "Äiti sanoi". Hal on newyorkilaisjuutalaisen perikuva, jonka elämään kuuluu vaikea äitisuhde ja vaikea seksielämä. Mutta hän tekee sen helvetin hauskasti. Sirowitzin runoista on kaukana sanoilla kikkailu. Ne ovat suoraan elämästä. Taidan ostaa miehen muutkin suomennetut teokset, joita huomasin ilokseni olevan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe