Teollisuuden synkkä historia (Eläköön Kemijärvi!)

Tänään tuli ilmoille mielenkiintoinen uutinen. Stora Enso on tehnyt tutkintapyynnön Kemijärven sellutehtaan valtaajista. Lain mukaan näinhän voi tietenkin tehdä, mutta sen verran minussa asuu populistia, että olisin haastamassa ennemmin Stora Ensoa ja muita kylmäsydämisiä yrityksiä, jotka palvelevat vain rahaa. Muita keinoja kuin tehtaan valtaaminen ei tunnu olevan jäljellä.

Kemijärvi on muuten jännä paikka. Se tuntuu olevan suomalaisen kansalaisaktiivisuuden kehto tällä hetkellä. Selätetty on jo VR ja toivottavasti tehdaskin jäisi. Lappilaisilla tosin ei taida olla muuta vaihtoehtoa, vähistäkin työpaikoista ja liikenneyhteyksistä on pidettävä kiinni, jotta edes jotain elinmahdollisuuksia jäisi muuallekin kuin Etelä-Suomeen. Samanlaista jämäkkyyttä kuin löytyisi muualtakin kuin Kemijärveltä. Asioihin voi oikeasti vaikuttaa, kun ei anna asioiden vain tapahtua. Eläköön Kemijärvi!

Tapanahan on kirjoittaa, että teollisuus on muuttunut entistä sydämettömämmäksi rahan palvelijaksi. Sen verran olen taloushistoriaan perehtynyt, että kyseessä ei ole mitenkään uusi ilmiö. Raha on vain yksinkertaisesti liikkuvampaa kuin ennen. Ennen kuin raha liikkui enemmän vain kansallisessa ympäristössä, sitä pystyttiin suojelemaankin paremmin. Kansainvälisessä maailmassa ei ole kotimaita, on vain sijoittajien tavoitteet.

Teollisuutta on ajettu/tullaan ajamaan maassa kuin maassa alas sen mukaan, mikä on kannattavaa. Ottakaamme esimerkiksi Iso-Britannia tai entiset Itä-Blokin maat. Teollisuus haluaa vain ainoastaan tuottaa tuotteita, joista se saa parhaimman voiton mahdollisimman pienillä kuluilla. Se on rahan laki se ja siihen ei oikein voi vaikuttaa. Ja tällä hetkellä tuntuu olevan halvempaa tuottaa tuotteet kehittyvissä maissa ja tuoda ne myyntiin ne perinteisiin teollisuusmaihin.

Eri asia on, onko tämä kaikki oikeutettua ja onko muita arvoja kuin raha ja tuotto. Tällä hetkellä hommaa ei kyseenalaisteta. Vasemmisto ei ole voimissaan ja oikeisto ei perinteisesti halua teollisuuden ahneutta hillitä.

Mutta mihin kaikki voi pahimmillaan johtaa. Onko Suomikin jossain vaiheessa oikeasti jakaantunut maa, jossa on korkeakoulutettuja menestyjiä ja sitten niitä syrjäytyneitä, joita tietokoneen kanssa näprääminen kiinnosta? Onko oikein korostaa vain koulutuksen merkitystä, vai voitaisiinko säilyttää/luoda työpaikkoja, jotta niille muillekin olisi töitä. Siinä sitä on pohdittavaa, mutta trendi on joka tapauksessa vuosi vuodelta epähumaanimpi ja vähemmän pysyvää säilyttävä.

Itse kuulun/tulen kuulumaan niihin idealisteihin (edes jossain minäkin), että kaikkien ihmisten edellytykset tulisi ottaa huomioon. Yhteiskunnan täytyy vaikka tappiolla säilyttää ihmisarvoisia työpaikkoja. Jo siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ihmisiä ole pienessä maassa varaa jättää syrjäytymään.

PS. Usan presidentinvaalien esivaalikierros starttasi. Obama voitti hieman yllättäenkin ensimmäisen erän Hillary Clintonista. Usassa on kyllä mielenkiintoiset hetket. Seuraava presidentti on todennäköisesti joko musta tai nainen. Ja miten käy konservatiivisen Amerikan? Mielenkiintoista nähdä, mihin tuo nykyajan Rooman valtakunta suuntaa.