Punkin ja musiikin olemuksesta

Yleteemalla oli viikonloppuna Punk-teemailta. Jäi kyllä katsomatta, kun Elämä on ihanaa -elokuva vei pidemmän korren. Punk on minun makuuni ollut turhan agressiivista, kun en ole siitä koskaan oikein syttynyt. Kaipaan yksinkertaisesti kauniita melodioita liikaa. Niitä ei oikein kaikella kunnioituksella punkista löydy.

Punkhan on tietenkin muutakin kuin pelkkää musiikkia. Punk-tyyliinkin taidan olla turhan konservatiivinen, mutta punk-asenne ei kai olisi pahitteeksi. Itse en toisaalta näe yhteiskunnan tilaa aivan yhtä synkkänä kuin Sex Pistols aikanaan, mutta enpä ole asunutkaan Thatcherin Britanniassa. Ei sitä jaksaa kolmekymppisenä enää ihan kaikelle haistattaa. Eikä kai uskallakaan, vaikka pitäisi.

Sex Pistols oli erään musiikkityylin tien raivaajia, mutta laskelmoitu tuotekin. Siksi taidan suhtautua kaikkiin uusiin musiikkivirtauksiin nihkeästi sen jälkeen kun niistä tulee mainstreamia. Harvaa musiikkia tosin olen sitä ennen kuunnellutkaan. Kivan ristiriitaista.  Hyviä bändejä on, mutta sitten ne alkavat joko toistaa itseään tai muuttuvat yllätyksettömiksi. Kannattaa pysyä vain niiden aitojen ja alkuperäisten parissa.

Vähän samanlaisen kohtalon koki grunge-musiikki 90-luvun alkupuolella. Grunge itse asiassa on punkin lapsikin ainakin jollain tasolla. Sain lahjaksi muuten Nirvanan unplugged-konsertin vuodelta 1993. Olin jo unohtanut, miten koskettava siitä tehty levy oli aikanaan. Vieläkin jotkut muistot tulvivat mieleen tuolta ajalta.

Hiphopkin oli kapinallista, ennen kuin suuri enemmistö otti sen omakseen. Kaikki musiikkityylit nyt jokatapauksessa kiertävät hieman uudistuneessa muodossa vuosikymmenestä toiseen.

Hevihän on loistava esimerkki siitä, miten joku musiikkityyli voi olla vuosikymmenestä toiseen suosittua kun se muuttuu. 80-luvun tukkahevi on ainakin kornimmalta osiltaan huvittavaa, mutta kyllä siitäkin on perintönsä imenyt jotkut uudet bänditkin puhumattakaan Kissistä ja muista perusjärkäleistä.

No, se punkista ja musiikista.

Tupakkalakkoni jatkuu vielä sitkeästi, vaikka usko oli varsinkin lauantaina tiukilla. Pystyin kuitenkin taistelemaan vielä sen päivän. Pikkuhiljaa alan kaipaamaan niitä tupakoimattomuuden ihanuuksia, joita lopettajille luvataan. Vielä kaikki tuntuu aika tuskaiselta varsinkin silloin kun on yksinään ja muutenkin tylsää. Täytyy yrittää muuttua/muuttaa itseään ja se ei kai onnistu ihan hetkessä.