Elokuvien ja tv-sarjojen tuttuakin tutummat kuviot

Oletteko pohtineet koskaan, miten vähän mielikuvitusta tv-sarjoissa ja elokuvissa oikeastaan on? Vaikka luulisi, että koko homma perustuisi mielikuvitukseen. Samat vanhat kliseet toistuvat rainasta toiseen. Ja oikeastaan niitä odottaakin. Ajattelin niitä kerätä muutaman spontaanisti mieleen tulleen talteen.

Romanttiset komediat, jos mitkä pursuavat vanhan idean kierrätystä. Pääpari on aina aluksi epäsopiva, ne riitelevät ja rakastuvat sitten toisiinsa. Ja sitten tulee megalomaaninen riita ja ero. Lopussa jompi kumpi tajuaa, yleensä mies, että rakastaakin toista kovasti. Sitten seuraakin perinteinen ajolähtö, sillä kultsi on yleensä lähdössä pois maasta. Sakkojakaan ei tule vaikka pysäyttäisi lentokoneen. Söpöä, mutta epätodennäköistä.

Poliisisarjat ja elokuvat jos mitkä perustuvat samaan ideaan. Aina on loppuunpalanut, katkera ja mielellään alkoholisoitunut poliisi, joka on joko eronnut tai vaimo kuollut, mielellään väkivaltaisesti. Sitten pariksi tulee mahdollisimman epäsopiva poliisi, ja jälleen löydetään kaveruus. Ja kyynistynyt poliisikin pääsee taas elämänsyrjään kiinni. Yleensä löytää myös uuden kullan.

Entäs sitten perhesitcomit. Kenenkään oikeassa elämässä ei ole yhtä hauskaa riidellessä ja ikäviä asioita kaiveltaessa. Aina aroista asioista nauretaan kovasti yhdessä ja perusongelma on aina ratkaistu jakson loppuun mennessä. Lihavalla, hieman juntilla miehellä on aina kaunis ja kiltti vaimo. Lapsia perheessä on yleensä kolme. Joko kaksi tyttöä tai poika tai päinvastoin. Yleensä ei olla tulla toimeen appivanhempien kanssa, mutta silti nähdään niitä päivittäin. Sukulaisia myös ilmaantuu tarpeen mukaan tyhjästä.

Saippuasarjat puolestaan elävät vanhan kierrätyksestä. Tunnettu tosi-asia on, ettei miljoonakaupungeissakaan ole kuin ne kaksi tai kolme mahdollista rakasta. Ja mielellään jokainen seurustelee jokaisen kanssa. Mustasukkaisuutta ei tunneta, kaikkihan tapahtuu perhepiirissä. Myös saippuasarjoissa ilmestyy salattuja poikia ja sukulaisia. Lisäksi jokaisella on jokin synkkä tai vähemmän synkempi salaisuus, joka paljastuu takuuvarmasti jossain vaiheessa. Tietenkin äärimmäisen hitaasti, muistammehan esim. Kauniiden ja Rohkeiden Stephanien virumisen viikkotolkulla kohtauksen saaneena lattialla. Ja olipa vielä elossa, kun hänet löydettiin. Saippuasarjoissa ollaan eripuraisia, vihanpitokin jatkuu vuositolkulla. Vaikka joka päivä toisiaan taas kerran nähdäänkin.

Sairaala- ja lääkärisarjat ovat omaa luokkaansa. Aikaa kuluu potilaiden kanssa jutusteluun ja näiden perhesuhteiden ratkaisemiseen enemmän kuin hoitoon. Vakuutuksia ei kysellä, vaan lääkäri keksii yleensä jonkin konstin, millä varattomatkin amerikkalaiset saavat hoitoa muuallakin kuin menemällä Kuubaan. Sairaalasarjoissa tyydytään myös oman osaston työntekijöihin romanssi-asioissa. Eihän sitä nyt voida toisella osastolla vieraissa juosta. Joka osastolla on myös kapinallinen nuori lääkäri ja karismaattinen komistus, joka pistää sekä potilaiden että hoitsujen jalat hyytelöksi.

Ja sitten ovat tietenkin tv-uutiset. Vakiouutiset Irakista kuuluvat joka lähetykseen samoin kuin ilmastonmuutos ja Venäjän uhittelu ja muut niiden tekoset. Ja kaikki muu kurjuus maailmassa. Lisäksi on aina päivän polttava keskustelunaihe, kuinka jokin asia on huonontunut kovasti entisestä. Yleensä kuinka suomalaiset juovat enemmän ja nukkuvat huonosti. Väliin ujutetaan yleensä jokin keveämpi aihe, mielellään söpöjä lapsukaisia lyhyissä haastatteluissa. Ja sitten samat säälöpinät aina. Että kyllä sitä lämmintä nyt kohta tulee.

Entäs sitten keskusteluohjelmat. Joku on aina selviytynyt jostain ja sitten hän kertoo kaikille, miten vaikeuksien kauttakin pääsee voittoon. Aina löytyy myös terapeutti, lääkäri yms. asiantuntija tökkimään ihmisiä elämänmuutokseen. Dr. Phil tekee vaikka sammakosta prinssin, jos näin haluaa.

Ja sitten kokki-ohjelmat..... No, ehkä rauhoitun nyt, vaikka listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ainakin täytyy kiittää Yleä taas. Kymenlaakson laulu oli mielenkiintoinen sarja ja PP-Petelius elämänsä roolissa. Tosin kun ykköseltä tuli vielä Tuhlaajapoika, on vähän vaikea suhtautua psykologeihin ja psykiatreihin.

PS. Tv:stä puheenollen. Digiboksini on alkanut tökkimään jonkin päivityksen jälkeen. Kauanpa se kestikin, vaikka muut ovat valitelleet joa aiemmin.

Kuka väittää, että kommunismi on kuollut? Nepalissa maolaiset voittivat. Tosin jos tietäisivät, millainen peto kansaansa kohtaan Mao todellisuudessa oli, niin enpä uskoisi, että olisivat voittaneet. Tai sitten kertoo vain siitä, miten entinen hallinto oli vieraantunut kansastaan.