Suojellaan luontoa...mutta mikä ihme on mänty?

Olen monesti kirjoittanut, että nykypäivänä sitä löytyy kaikkea ihmeellistä. Vähän aikaa sitten pohdiskelin itsekseni luontoa ja luonnonsuojelua.

Samaan aikaan kun sellaista päivää ei ole, ettei jossain kirjoitettaisi ilmastonmuutoksesta, kierrätyksestä tai sademetsien tuhoamisesta ihmiset eivät tunnista edes kotieläimiä puhumattakaan vähänkään eksoottisemmista puista, kuten mänty tai koivu. Paljon parjattuja kanejakaan tuskin erotettaisiin metsäjäniksestä, puhumattakaan, että joku tunnistaisi rusakon. Kalapuikko on lasten mielestä kalalaji ja edes kouluikäiset eivät ole ikänä metsässä käyneet. 

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni, kun kävin tekemässä kotikaupunkini luontokoulussa juttua. Ympäristönsuojelu keskittyy lähes täysin jo tapahtuneiden/tapahtumassa olevien rikkeiden estämiseen. Ei luontoa osana elämää. Elämme vieläkin siinä väärässä uskossa, että me suomalaiset olisimme jotenkin erinomaista luontokansaa.

Luonnonsuojelukin on vähän niin ja näin. Luonto saa väistyä, kun on taloudelliset tai yksilön omat edut kyseessä. Lappi taitaa olla Suomessa se kolonialistisen riiston viimeinen kohde. Tunturinnyppylääkään ei saisi jättää luonnontilaan ja naftaliinista kaivetaan jo moneen kertaan haudattu Vuotos-hanke. Hulluinta on, että hankkeita perustellaan paikallisella työllisyydellä. Totuus on, että rakentajat tulevat Puolasta ja hiihtokeskuksien kausityöntekijät mistä kukin.

Kansalaiset, jos ketkä, taitavat myös itsekkään luonnonsuojelun. Luonnonhelmassa halutaan kovin olla, mutta paikalle ajetaan maasturilla ja rantametsät ympäri Suomea täytetään rantamökeillä ja sun muilla pihoille rakennettavilla hökötyksillä. Vaaditaan luomua ja luontoa säästäviä tuotteita, mutta kas kummaa. Kukaan ei niitä osta. Kierrätyskin on tosi-asioiden kieltämistä, sillä ainoa todellinen tapa säästää luontoa on yksinkertaisesti kuluttaa vähemmän. Ja sehän onnistuu vain köyhiltä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa kuluttaa.

Länsimaisilla ihmisillä on tapana moittia kehitysmaiden kehnoa luonnonsuojelua. Sademetsät kaadetaan, voi voi. Ikään kuin Suomessa ei olisi näin tehty. Suomalaisista aarniometsistä on jäljellä rippeet. Suomessa kaikki on tehty metsäteollisuuden ehdoilla, vaikka ko. teollisuudenala ei ole osoittanut minkäänlaista uskollisuutta kotimaalleen. Päinvastoin, he istuttavat maaperän kuivaksi imeviä eukalyptuspuita Etelä-Amerikkaan.

Ympäristöarvoista on tehty yksinkertaisesti markkinahumua muiden joukkoon. Ympäristöarvoilla myydään yhtä paljon kun halvalla hinnalla. Siis yritysten markkinoinnissa. Todellisuudessahan halpa hinta ratkaisee tavallisen kuluttajan ostopäätöksen. Mutta tämäkään ei ole paheksuttavaa, sillä ympäristönsuojelu on ainoa keino säilyttää maapallo. Pidettiin sitä sitten viherpiipertäjien pipertelynä tai ei.

PS. Taloussanomat uutisoi Suomeen tarvittavan lähes kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä, että vanhusväestön huoltosuhde pysyisi kestävällä pohjalla. Hmm. Mistähän kuvittelemme löytävän kaksi miljoonaa valmiiksi koulutettua maahanmuuttajaa. Ja mistä tiedämme, menevätkö he töihin niille aloille, joihin heitä haluamme. Ja voiko sellaista edes vaatia. Haluaisin kuulla valtiovallalta, että kuka on haluttu maahanmuuttaja ja kuka ei ole. Ei varmaankaan lukutaidoton sudanilaiselta pakolaisleireltä. Hoitoalalla toivo lienee kyllä sitkeästi keikkailevissa eläkeläishoitajissa, eikä filippiiniläisissä. Eläkeläiset ovat työhönsä vieläpä motivoituneempia kuin nuoremmat.

Helsingissä torpedoitiin jälleen asunnottomien asuntolahanke ja kotikaupungissani etsitään kuumeisesti huumeklinikalle paikkaa, mutta hankkeen esti paikalliset kampaamoyrittäjät, jotka olisivat menettäneet kampaamotilansa. Niinpä, ainakin tukka on hyvin kaupunkilaisilla, piikkikansa pitäkööt itsestään huolen.  On se lottovoitto syntyä Suomeen, täällä sitä pidetään toisesta huolta oikein solidaarisuuden hengessä. Kunhan muistat olla ns. hyvä veronmaksaja. Ja et sairastu pitkäaikaisesti. Silloin sitä odottaa leipäjono.