Avaruudesta ja vähän Euroviisuistakin

Nimikaimani Euroopan avaruusjärjestö ESA etsii paraikaa astronautteja. Halukkaita löytyy luonnollisesti tuhansittain, mutta astronautiksi pääsyn rinnalla teatterikorkeakoulun pääsykokeetkin ovat lastenleikkiä. Sen verran luonnollisesti on rimaa edessä. Miksi muuten eurooppalaisia astronautteja ei voisi kutsua esanauteiksi. Heh, huono vitsi...

Minua on pikkupojasta lähtien kiehtonut avaruus. Sen äärettömyys ja käsittämättömyys. Ja kuinka pieni ihmisyksilö onkaan maailmankaikkeudessa pikku hiukkanen, vaikka sitä itsestään numeroa tekee. Koskaan en ole scifistä silti liiemmälti innostunut. Kuuluun niihin odottajiin, jotka odottavat sitä ensimmäistä yhteydenottoa avaruudesta. Minusta meidän ihmisten pitäisi ensiksi keskittyä rakentamaan itsestämme hieman sielullisesti täydellisempi olento, kun lasketella satuja erittäin huonosti rakennetuista ufokopioista.

Enpä oikein ufoihinkaan usko, vaikka en kiistä sitä mahdollisuutta, että maailmassa on vierailtu. Ja mistä edes oletamme, että vierailun huomaisimme. Jokin toinen olento avaruudessahan voi olla meitä huomattavasti teknisesti kehittyneempi. Sääli sinänsä, että ufoista on tehty hihhuleiden hommaa, elämää maan ulkopuolelta vakavasti etsiviä kuin on myöskin.

Miksi muuten puhutaan aina avaruuden valloittamisesta? Mikä hinku ihmisellä on aina valloittaa? Miksi ei tyydyttäisi avaruuden etsimiseen. Samanlaista tutkimusmatkailua avaruudessa seikkailu kun aikanaan maapalloa kartoitettaessa. Jos jotain avaruuden valloittamisessa toivoisi, niin että se olisi enää kilpajuoksua. Ja että kun jos jotain löydetään, niin ei välittömästi orjuuteta tai ryöstetä.

Tosin ihmiskunta on päässyt parhaimpiin saavutuksiinsa, kun kilpaillaan. Ihmisellä on kai pakko kilpailla, että tuntee olevansa elossa. Vaikka ihminen siitä tätä nykyä jo kärsiikin, mutta se koskee kai vain meitä vähemmän täydellisiä ihmisyksilöitä.

Vähän paikoillaan avaruuden "valloitus" polkeekin. Amerikkalaisilla ei oikein ole motivaatiota, kun muilla ei ole oikein millä vastata. Saa nähdä, milloin Venäjä kääntää jälleen katseensa avaruuteen. Ja mitä tekee Kiina ja Intia, idän vahvistuvat jätit. Eurooppalaiset taitavat tässä kisassa jäädä jumbosijalle, mutta ainakin eurooppalaiset ovat kiinnostuneet avaruudesta muista kuin suurvaltapoliittisista syistä.

Avaruuden valloittaminen lienee seuraavana vuosituhantena kuitenkin todellisuutta, vaikka jotkut epäilevät kuussa käynninkin todenmukaisuutta. Jo senkin takiaon avaruuten tosissaan lähdettävä, ettei maapahasestamme ole enää miljardiväestön elättäjäksi. Ei ruokaa, eikä jossain vaiheessa energiaakaan. Jos omana elinaikanani todellisuudessa Marsinkiin mennään, olisi se pieni yllätys. Joskaan ei mahdotonta. Kehitys on yllättävän nopeaa, sitten kun se lähtee liikkeelle. Onhan maapallo muuttunut noin 300 vuodessa maatalousyhteiskunnasta teknologiamaapalloksikin. Mikään ei ole ihmisille mahdotonta ainakaan teknologian puitteissa.

Oletteko muuten pohtineet miksi ihmeessä ulkoavaruuden olennot kuvataan elokuvissa ja tv-sarjoissa aina pahaksi. Aina maailmaa tullaan valloittamaan. Ja aina kaikki vieras on not good. Ja kumma kyllä, mitään muuta oletettavaa kohdetta ei ensi-iskulle ole kuin Manhattan ja Vapauden patsas. Miksi ulkoavaruuden olennot eivät voisi olla rauhantahtoisia tai edes rauhaan ihmisiä pakottavia? Jotain ylimaallisia meditoivia enkeleitä.

PS. Euroviisuja tuli sitten eilen katsottua. Voittaja Venäjä oli kyllä pieni yllätys, kun biisi ei mikään maailman parhain ollut, puhumattakaan muistakaan esityksistä. Kyllä se Bosnia paras oli. Taas kyllä pisti vähän ihmetyttämään tämä äänestys. Naapurimaita äänestettiin, vaikka muuten oltaisiin kun kissa ja koira. Pitäisiköhän kieltää naapurimaiden äänestäminenkin. Samoin kuin surkeat taustatanssijat. Ja mahtaa Euroviisut rahoittavia maitakin potuttaa. Saksa, Ranska ja Iso-Britannia häviävät aina Suomellekin. Mutta hevitie lienee nyt käyty loppuun.

Jos satutte olemaan tänään tv-vastaanottimien äärellä illalla, katsokaa, Paskanreissun Vantaa-jakso Subilta. Sarja on kyllä ollut ehdottomia suosikkejani. Hauska ja positiivisen hulluuden ja kauneuden löytäminen paikoista, joista niitä ei ole uskottu löytyvän.