Ne palkat jaksavat sitten aina kiinnostaa...
Yksi keskustelupalstojen ja muidenkin keskustelujen vakioaiheita ovat palkat. Akateemiset saavat mielestään koulutukseensa suhteutettuna liian pientä palkkaa ja duunarit taas liikaa joidenkin mielestä koulutukseensa suhteutettuna. On loputtoman kiistelyn väärti mikä on oikein ja mikä väärin.
Jos duunarit saavat hikoilla palkkansa eteen ja paikat hajoavat, niin akateemiset hikoilevat sitten kylmää hikeä sen sijaan ja pää hajoaa kapulakielen parissa virastoissa ja muissa byrokratian kehdoissa. Mutta se on ainakin tosi-asia, että Suomessa koulutetaan turhaan ihmisiä, hyvinkin korkeasti sellaisille aloille, joilla ei ole edes käyttöä tosielämässä. Ja osa opiskelee itsensä tohtoriksi, ennen kuin on kunnolla ensimmäiselle työmaalleen ehtinyt. Tai sitten kaikki haluavat toimittajaksi tai näyttelijäksi, vaikka paikkoja ei puussa kasva.
Fyysinen työ ei kiehdo ja Suomessa mennään ennen pitkää siihen mihin muuallakin maailmassa. Maahanmuuttajat tekevät fyysiset ja likaiset työt. Ja yrittäjäksikään ei ryhtyvät vain maahanmuuttajat, kun muita kiehto vähemmän riskialtis bisnes.
Hyvälle duunarille sen sijaan tuntuu olevan aina käyttöä. Milloin on pula putkimiehistä, milloin metallimiehistä ja milloin mistäkin. Sen sijaan teoreettisen filosofian tohtoreista ei liene kovinkaan suuri pula. Duunarialat kiehtovat nyt nuoria miehiäkin taas, kun palkka on osaavalle hyvä ja julkisuuskuvakin hyvä, kun remonttiohjelmiakin tulee tv:stä joka lähtöön. Näinhän kävi kokkienkin suhteen.
Ilta-Sanomissa oli viikonloppuna suuri kunta-alan palkkojen vertailu. Kunnissa ei perinteisesti palkoilla juhlita, mutta eipä siellä totuuden nimissä ihmisiä ajeta loppuunkaan niin yksityisellä puolella. Tietysti niitä työnsankareita löytyy aina, jotka iltaisin ja viikonloppuisin puurtavat töitä odottaen sitä kiitosta, jota ei koskaan tule. Hölmöyttä se on, sanon minä.
Eniten palkkaa kunta-alalla vetivät tietenkin kaupunginjohtajat ja ylilääkärit. Tietysti pitäisi ihmetellä miksi ylilääkärit, hehän eivät ota edes potilaita vastaan ja kaupunginjohtajilla on valmistelukoneisto ympärillään. Mutta näinhän se menee. Terveyskeskuslääkäri on kaikkea muuta kuin pahnan pohnimmainen hänkään. Pienipalkkaisimpia olivat lähetit. Missähän ihmeen kunnassa sellaisia on edes töissä? Ehkä kenties Helsingissä on moiseen ylellisyyteen varaa. Hoitoalan palkatkin ovat yli 2000 eurossa, mikä on kuntalaisittain hyvä. Tavallisen toimistosihteerin palkatkin jäävät sen alle selvästi. Mutta eipä ole palomiesten palkat häävit. Jäävät alle 2 500 euroon. Työstä, jossa sentään hengenmenokin on mahdollista.
Mutta ainahan palkoista tietenkin juttua saa aikaiseksi. Varsinkaan kun niihin harvemmin ollaan tyytyväisiä. Itselläni ei tällä hetkellä ole palkasta hirveästi valittamista. Olen varmaan se toinen Suomen työntekijäkaartista. Tietysti minulla ei ole perhettä elätettävänä, mutta toisaalta en ole mammonasta kiinnostunut. En kaipaa Lexuksia enkä kesähuviloita. Minut tekee onnelliseksi jo toimiva digiboxi (onneksi minulla on taas semmoinen). Enemmän olen huolissani niistä, jotka sairaseläkkeellä leipäjonoissa kitkuttelevat. Tai tekevät töitä sellaisella palkalla, jolla ei elä.
Duunista puheen ollen. Huomenna menen tekemään juttua kotikaupungissani olevasta duunin ja opetuksen välimuodosta. Starttiryhmässä koulua vierastavat nuoret kundit saavat koulun loppuun duunin lomassa. Hieno homma. Iltapäivällä hyppään kirjastoauton kyytin, sillä teen jutun kirjastoauton arjesta. En muista edes, olisinko koskaan kirjastoautossa aiemmin edes käynyt.
PS. Sitten Tikkuraitilta kuultua. Äiti opasti lastaan, joka oli menossa puskaan jotain puuhastelemaan. Äiti tokaisi, että älä mene sinne, koirat ja miehet sinne pissaavat. Niinpä, ehkä me miehet olemme ainakin humalassa koirien lailla holtittomia tarpeissamme.
Mieleen on jäänyt myös Vanessa Kurrin lausunto viikonlopun Iltalehdessä. Vanessa valitteli, että on kovin uupunut rankasta duunikeväästä. Rouva Kurri juonsi kerran viikossa sentään sunnuntaina Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta on muuten tullut elämää suurempi ilmiö. Tanssisuorituksia arvioitiin kuin eduskuntavaalien tuloksia konsanaan. Kansanedustajat ovat mielenkiintoista porukkaa muuten. Säätävät lakeja, mutta eivät itse niitä noudata.
Kommentit
Lähetä kommentti