Runoja kesän ajalta

Kesällä kirjoitin. Tässä joitakin runoja.
--------------------------------------------------------------------------------
Tarkoitukseni ovat useimmiten hyvät.
Aikeenikin kelvolliset.
Täytyy uskoa kun sanotaan: Olet ansainnut paljon hyvää.
Ehkäpä opin ymmärtämään.
Ehkäpä elän.

-----------------------------------------------------------------------------
Pyyteetön on elämänpalvelus.
Rajoittamaton on kulkulupa taivaaseen ja helvettiin.
Uskotko näin? Olisiko se mahdollista?
Tiedätkö?
Tulen minne vain, missä on hyvä.
Kunhan oikein kysytään.
------------------------------------------------------------------------------
Joskus täällä on piileskelty suon alla
odottaen kuolemaa
Suossahan kaikki säilyy
ihokin ruskean veden voitelemana
Se viimeinen kuutamo
minkä hän näki
oli kovin kirkas
Sen valossa olisi voinut vaikka leikkiä
kuoleman jahtia
jossa siinäkin on voittaja
elämä
--------------------------------------------------------------------------------
On vaikeampaa kuin mahdotonta hyväksyä.
Rakastat minua sellaisena,
miksi minut epähuomiossa luotiin.
Ainakin sanoit, että parantamisen varaa on.
Toden totta.
Suunnitelmia minulla ei vielä ole.
--------------------------------------------------------------------------------
Ne saivat murhaajan kiinni eilen.
Aina sunnuntaisin pelkään, että pahempaakin tapahtuu.
Murhattaisiin se murhaaja itse.
Onko se jo tapahtunutkin?
Taitavasti on peitelty totuus.
-------------------------------------------------------------------------------

Vanhojen, ruostuneiden kaivonpumppujen henkenä
asuu suuri jumala tai jumalatar.
Tämän menneen maailman
tarkoituksena oli
elää ja olla elämättä.
Ruokkia työteliäät
nostaa suuruuteen ikuinen työ.
Sillä luonto kasvaa
ja
taivaalta rakoilevat valkoiset pilvet.
Nousevat taas samaan aikaan.
Alkaa aamuinen työ.
Kello on jo puoli viisi.