Madonna täytti 50

Madonna alias joku söpöltä kuulostava italialaisnimi täyttää huomenna 50 vuotta. Täytyypä sanoa se vanha klisee, että kylläpä aika kuluu nopeasti. Madonna kun on tuntunut aina nuorelta, sellaiselta iättömältä asialta, peruskiveltä, joka muuttuu, mutta ei koskaan muutu.

Tosin Madonnasta aikaa on vaikea mitata, kun rouva yrittää sitä vastaan taistella kynsin hampain botoxinkin voimin. Tätä nykyä hän näyttää jo hieman riutuneelta, joten kyllä se aika tekee tehtävänsä megatähdillekin. Yritys on silti ollut kovempi kuin keskivertopulliaisten, jotka jo 50-vuotiaana keskittyvät elämään lastenlasten kautta. Ei onneksi Madonna. Äidiksikin pyöräytti viimeisellä kellonlyömällä. Niin madonnamaista sekin... nuoruudesta kaikki irti.

Madonnalla tosiaan on synttärit, mutta alunperin ajattelin kirjoittaa Madonnasta, kun telkusta tuli viikolla eittämätön Madonna-klassikko elokuva In Bed With Madonna. Niinkö kauan siitä on aikaa, 18 vuotta, muistan kun eilisen päivän siitä elokuvasta aiheutuneen kohun. Varsinkin sen, kun ihmiset ujostellen jonottivat samannimistä kuvakirjaa kirjakaupoista toimittajien heitä hätistellessä. Sinänsä elokuvan kohua on vaikeaa enää ymmärtää. Kyllähän siinä puhutaan rumia, mutta oikeastaan ei muuta. Ainoastaan vuoden -90 maailma näyttää jotenkin rumalta. Tosin ruma se oli minusta jo silloin.

Kyllä se Madonnankin elämä on käynyt vaikeaksi. Madonna kun on aina tykännyt kohahduttaa tempauksillaan. Enää se ei ole vain onnistunut. On enää vaikea keksiä mitään, mikä saisi ihmiset vihaiseksi ja hämmentyneiksi. Seksillä se ei ainakaan onnistu, sitä kun pursuaa kohta pesukonemainoksissakin. Eniten Madonna on kohahduttanut ostamalla vauvan Malawista, missä tosin muutkin Hollywood-tähdet "shoppailevat".

Mutta ajatteli Madonnasta mitä tahansa, on hän jättänyt jälkensä populaari-kulttuuriin. Monet sanovat ihailevansa avoimesti Madonnaa (muutkin siis kuin Madonnaa rakastavat homot). Madonnan ura on myös yhä vuonna 2008 listoilla kärkipäässä. Hyvä saavutus naiselta, joka ei ole ylimaallisen hyvä laulaja, näyttelijä tai tanssija. Madonna ei toista itseään, toisin kuin muut megatähdet. Ja aina missä Madonna liikkuu, siellä tapahtuu. Hän on yksinkertaisesti yhä kiinnostava ihminen.

Madonna on myös oikeasti ensimmäisiä naisia, joita ei ole käytetty vain hyväksi show-maailmassa. Hän on loistava bisnesnainen. Tämä vielä katolilaisesta maailmasta lähteneenä suurperheen tyttönä. Ehkä hän siksi on halunnutkin kohahduttaa, olla ikuinen kapinallinen omalla tavallaan, vaikka onkin hyvin kaupallinen.

Oma lukunsa on tietenkin samoin Madonnan miesseikkailut, joita olemme saaneet vuosien varrella seurata. Madonnan miesten vaihtumista seuranneena tuntuu lähinnä huvittavalta, että Madonna vielä vihjaili olevansa biseksuaali joskus ammoin.

Jos Madonnan aikalaisista hakee surullisempaa esimerkkiä, sekin löytyy. Se on Prince alias artist formally known as prince. Niin, hyvä, jos edes Prince tunnetaan nykyään vanhalta nimeltään. Samana iltana kun Madonna-elokuva tuli, tuli myös telkusta Princen Purple rain-elokuva. Se oli oikeastaan vain kömpelö musiikkivideo 80-luvun puolesta välistä. Prince jäi auttamattomasti 80-luvulle omaan neroajatteluunsa toisin kuin käytännöllisempi ja muuntautumiskykyisempi Madonna. Princen viimeinen hittikin taitaa olla vuodelta -93.

Jos Madonnalta jotain toivoisi, se olisi elokuvien teon lopettamisen lisäksi, että hän vanhentuisi arvokkaasti. Meillä on jo yksi Cher ja toista emme kaipaa. Joskus sitä on muidenkin annettava periksi ajalle ja heittäytyä pois ajan harjalta nauttimaan elämänsä saannoksista (jäännöksistä.)

PS. Pk-seudulta lopetettiin jälleen ilmaisjakelulehti, tällä kertaa asialla Sanoma Oy. Jo aikaisemmin Lehtiyhtymä lakkautti muiden lehtiensä tieltä Alueuutiset. Sinänsä luonnollista, ettei Sanoma Oy halua julkaista kahta samoista lukijoista kilpailevaa lehteä: 100 päivää-lehteä ja Metroa. Hesarissa olleesta jutusta jäi vain yksi kohta mieleen, jossa toimitusjohtaja kertoi mainostajien tykänneen enemmän Metrosta ja lukijoiden 100päivää-lehdestä. Tiedämme, kumpi sitten lakkautettiin.

Mieleen on jäänyt myös Hesarin juttu, jossa kerrottiin lukiolaisten saavan opetuksessa enemmän tietoa yhteiskunnallisista asioista kuin ammattikoululaisten. Pitää varmaan paikkaansa, mutta eikö ihmisillä itsellään ole edes nuorena enää vastuuta aikansa seuraamisesta. Ei koulujen niskaan sentään ihan elämistäkään voi kaataa.