24/7 vai ei?

Viime viikkoina ihmisiä tai ainakin poliitikkoja on puhuttanut kauppojen vapaa sunnuntai-aukiolo. Kai muukin vapaa aukiolo. En ole niin tarkkaan seurannut. Kristilliset haluaisivat pyhittää sunnuntait lepoon ja muilla ei hommaa vastaan suuremmalti kai ole, mikäli kaupan työntekijät itse suostuvat. Itse en ymmärrä, mikä ongelma asiassa on.

Jos jotkut haluavat olla töissä koska tahansa, niin mikä siinä. Toisaalta en ymmärrä, miksi kauppojen pitäisi olla auki öisin. En näe mitään syytä, miksi minun täytyisi yöllä mennä kauppaan. Sitäpaitsi, silloinhan niistä todennäköisemmin haettaisiin vain kaljaa ja sitähän ei öisin saa kuin baareista.

Kristilliset väittävät olevan väärin, että perheet viettävät sunnuntainsa kauppakeskuksissa. Mutta en näe siinä mitään väärää, jos koko perhe shoppailusta nauttii, niin shoppailkoot. Itse shoppailisin mielelläni sunnuntaisin ympäri vuoden. Muina päivinä on siihen aivan liian väsynyt. Sunnuntai kun tuntuu olevan ainoa päivä viikosta kun on virkeä, jokainen minuutti on käytettävä silloin hyväksi.

Laajemmin asian voi nähdä 24/7 -yhteiskunnan laajentamisena. Unohdettu on, että osa kansasta elää moisessa yhteiskunnassa nyt jo. Osa ei saa edes kunnolla unta öisin ja osalta lienee hyvinkin paljon normaali vuorokausirytmi hukassa. Lisäksi ei kaikki ole klo 8-16 töissä. Osalle olisi helpompi hoitaa asioitaan öisin, jos kerran muutenkin hereillä on vuorotyön takia. Netin avulla tämä tietysti on osin jo mahdollistakin.

Itse epäilen, että suurin into ympärivuorokautisiin aukioloihin hiipuisi pian. Jos asiakkaita ei ole, tuskin kauppiaat kauaa kauppojaan tyhjinä auki pitäisivät. Ja eikö ne huoltsikat ole jo ympärivuorokauden auki? Nehän ovat itsessään jo monipuolisempia valikoimaltaan kun pienet kaupat.

En tiedä, leviääkö 24/7-buumi yritysmaailman ulkopuolellekin. Miltä kuulostaisi ympäri vuorokauden auki oleva terveysasema tai sossu? Tosin päivystyksethän ovatkin auki ympäri vuorokauden. Ja voisivathan kirkotkin olla avoinna ympäri vuorokauden. Yöllähän ahdistus kasaantuu ja tarvitsee hengellistäkin tukea.

Yöaikaan työskentelevien turvallisuus olisi joka tapauksessa turvattava. Epäilenpä, että kaljaa yritettäisiin kovastikin pölliä öisin ja arvokkaampaa kamaa, jos vain yksi myyjätyttö on kassalla.

PS. Palveluista puheen ollen. Oletteko huomanneet, että apteekeista on nykyisin mahdotonta hakea edes asperiinia? Henkilökunta on niin innokasta ja palveluorientoitunutta, että useampi myyjä kysyy, miten voin palvella. Samaan ongelmaan ei onneksi koskaan törmää kännykkä, kodinkone tai rautakaupassa.

Voitteko myös kuvitella, miten paljon vahvasti eri vahvuuksien silmien silmälasien linssit voivat tulla maksamaan kun ne ovat naarmuuntuneet. Niitä ei voi kuulemma hioa kuntoon, vaan on hommattava uudet linssit. Minulla 400 euroa, kun en halua pullonpohjalinssejä. Olisi melkein kannattanut ostaa uudet sangat jo, mutta en halua luopua vanhoista.

Viime aikoina on alkanut mietityttämään, miksi aina vetäydytään sen taakse, että päättäjät näin päättävät. Mihin on hävinnyt kansalaisaktivismi? Silloin kun kansa on lähtenyt jonkin asian puolestaan sitkeästi kampanjoimaan, niin yleensä on jotain saavutettu. Ehkä päättäjät tekevätkin sellaisia päätöksiä kuin tekevät, koska huomaavat, ettei kansa nurise kuin hetken ja tyytyy sitten kohtaloonsa.

Ja mikä on yksittäisen päättäjän mahdollisuus edes vaikuttaa ryhmänsä keskellä niin kunnissa kuin eduskunnassakin? Ja kuinka hyvin tulee niiden "erilaisten" päättäjien ääni kuuluviin? Heille ei useinkaan anneta palstatilaa, eikä heille soiteta, kun kysytään päättäjien mielipiteitä.  Onko oikein leimata heitä ikävistä päätöksistä, vaikka he ovat parhaansa yrittäneet. He eivät vain ole saaneet työlleen näkyvyyttä. Ns. kuuluvan päätöksenteon takana kun ei ole montaa miestä ja naista.

Lisäksi on alkanut mietityttämään kuinka vähän ihmiset ottavat asioista selvää nykyisin. Todellisuudesta ei haluta tietää tai ainakaan nähdä asioita eri näkökulmista. Esim. yhden lehtijutun perusteella uskotaan kaikki mitä siinä lukee sokeasti. Tämä koskee jopa asioista päättäviäkin tahoja. Kuinka moni ottaa asioista enää itse selvää? Ja lukee yhteiskuntaa ympärillään, ei vain yksittäisiä tapauksia siinä.