Pilkka sattuu vuosikymmenestä toiseen

Tv-ykköseltä alkoi tällä viikolla tv-elokuva Hannu Salaman jumalanpilkka-oikeudenkäynnistä. Se käytiin vuonna 1965, kun Salama haastettiin oikeuteen Juhannustanssit-kirjassa olevien Jumalaa ja kirkkoa halventavien kohtien vuoksi. Lopulta Kekkonen armahti ehdollisen tuomion saaneen Salaman.

Itse olen kirjan lukenut, eikä se tietenkään tämän päivän ihmisen mittapuulla tuntunut kovinkaan kohauttavalta. Itse asiassa olen lukenut paljon parempiakin kirjoja Salamalta. Hullua kyllä, sensuroitua versiota painettiin vielä vuosikymmeniä. Mutta niihän sitä tehtiin Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaankin kohdalla. Eiköhän oikeudenkäynnin takana ollut jonkinlaiset poliittiset syyt, jos siitä kerran eduskunnassakin äänestettiin. Tai sitten haluttiin näyttää nuorille radikaaleille, ettei sodanjälkeisessä Suomessa ihan mitä tahansa saa tehdä.

Mutta on täytynyt kirjallisuudella olla merkitystä vielä 60-luvulla, jos tuollainen sensaatio-oikeudenkäynti on ylipäätään ollut mahdollinen. Sensuuria harrastettiin noihin aikoihin kovalla kädellä ja Salama tai hänen kustantaja ei kai ymmärtänyt hiljaisia sääntöjä. Sensuurin historia on pitkä ja synkkä. Vielä ajoittain nykyisinkin saa kohun aikaiseksi vanhoilla tutuilla Salaman synneilläkin. Tosin joskus tuntuu, että laskelmoidun kaupallisesti. Kohuhan tunnetusti myy, vaikka sattuisikin sisimpään.

Seksi kohahduttaa vieläkin kirjallisuudessa, vaikka sitä on kaikki paikat pullollaan. Jumalaa tai itse asiassa kirkkoa Juhannustansseissa arvosteltiin. Nyt kirkkoa arvostellaan koko ajan ja on vaikea edes löytää syytäkään, kun kirkko on monella tapaa ymmärtäväisempi ja suvaitsevampi tiettyjä asioita lukuunottamatta kuin ympäröivä yhteiskunta, vaikka muuta väitetäänkin. Otsikoita herättää kirkko silti, kuten tämän transseksuaalikirkkoherran tapaus osoittaa.

Kaikki totutusta poikkeava tuntuu olevan jo kohua. Minua tuo sana jo ärsyttää, kun sen voima vähenee vuodesta vuoteen inflaation takia. Kohumissi, kohuliikemies, kohusitä ja kohutätä. Ei kohu voi jatkua loputtomiin, ellei sitten sillä elä jo kohuhenkilö itse soittamalla juorulehteen, että nyt sitten olen jälleen tehnyt kohahduttavaa.

Käydäänkö tulevaisuuden suurimmat Salama-oikeudenkäynnit netissä kirjoitetun vuoksi. Kirjallisuudesta on vaikea enää uskoa oikeustalon ovien avaajaksi. Tässä vaiheessa netinkäyttäjistä oikeudessa ovat vierailleet Susan Ruususen herjaajat, mutta miksei kaunokirjallisten ansioidenkin vuoksi vielä joskus. Netissä ei toistaiseksi ole suuremmalti muuta sensuuria kuin itsesensuuri. Vaikka sensuureista se lienee pahin.

Ai niin, paitsi se plagiointioikeudenkäyntihän oli, missä ne kaksi vanhaa tätiä rahdattiin oikeuteen. En oikein ymmärtänyt miksi, eikö lukijat tykänneet ja olivat sopineet yhteisesti hommasta. Kyllähän kustannustoimittajatkin ovat kirjoittaneet useamman kuin yhden julkkiksen kirjan todellisuudessa.

Mutta kohun kai saa aikaiseksi vanhoilla resepteilläkin aina, oli ilmaisumuoto mikä tahansa. Yritystä vaaditaan vain Salamaa enemmän. Ja suhteita.

PS. Tuntuu siltä, että taloudellisesta taantumasta ollaan yrityksissä intouduttu. Nyt voi vapaasti miettiä irtisanomisia vailla paheksuntaa. Sen verran irtisanomisuutisia virtaa koko ajan metsäteollisuuden ulkopuoleltakin. Jos koskaan niin nyt kannattaisi ostaa kotimaista. Se säilyttää oikeasti minun ja sinun työpaikat.

Oletteko muuten kuulleet, että olutpulloihinkin on tulossa kalorimerkinnät. Kuinkahan monesta kädestä pullo tipahtaa kauhusta. Kalorimerkintä on sinänsä turha, koska kalorit näkyvät jo mahassa.

Joulumainonta tuntuu alkavan vuosivuodelta aiemmin. Nyt niitä virtaa jo postiluukusta.

Haloo, eihän vielä ole edes pikkujoulukausi kunnolla käynnissä.