Robin Hoodit (missä hyvä kuningas?)

Robin Hood oli siitä hyvä tyyppi, että se otti rikkailta ja antoi köyhille. Sillä oli sellainen moraali, ettei sitä edes linnassa lannistettu. Lisäksi se pelasti valtakunnan pahan vallananastajan käsistä, sillä aikaa kun hyvä kuningas oli ristiretkellä. Tarinasta on tehty monta luvattoman huonoa tv-sarjaa ja elokuvaa, mutta alkuperäinen tarina on tässäkin tapauksessa paras. Ja tarina on siitä hyvä, että se on ajaton. Hyvää kuningasta ei vain ole luvassa köyhää kansaa kurjuudesta pelastamaan.

Tällä viikolla tuli televisiosta dokumentti Unabomberista alias Theodore Kaczynskista. Miestä tituulerattiin Robin Hoodiksi, ja että amerikkalaiset kuulemma pitävät miehistä, jotka ottavan lain omiin käsiinsä maailmaa muuttaakseen. No, minusta Unabomberilla ei kyllä ole mitään tekemistä Robin Hoodin kanssa. Sehän ilmi selvästi kärsi harhoista, vaikka sinänsä teknologian vastaisuudessa ei terveellä tasolla pahaa ole. Mutta jos ajatusleikkiä jatkaa, tulisiko mieleen yhtään Robin Hoodia aikalaisistamme. Sellaista joka ottaisi rikkailta ja antaisi köyhille. Ei köyhänä vie toiselta köyhältä tai rikkaana köyhältä.

Eipä kyllä tule. Köyhyyttähän pidetään köyhien omana vikana, joten mitä heille enää rikkailta antamaan. Päinvastoin, veronkevennyksillä varmistetaan rikkaiden rikkaus. Niitä ei kohdistetaa niille, jotka niitä tarvitisisivat. Köyhien puolestapuhujatkin ovat yhden käden sormissa laskettavissa sellaisella tasolla ja henkilöillä, jotka oikeasti voivat vaikuttaa. Sanoipa Vanhanen, että miksi koko ajan pitää köyhyydestä puhua. Hyvinhän täällä menee. Niin meneekin. Osalla.

Sitä olen pohtinut, että kuinka kauan kestää, ennen kuin Suomessakin tapahtuu jotain lain vastaista, jolla köyhät pitäisivät puoliaan. Eikö niitä köyhiä pitänyt olla laskujen mukaan satoja tuhansia? Kuinka kauan tässä maassa saa ihmisiä potkia päähän, ennen kuin ne toimivat. Ongelma tietysti on, ettei köyhät ole samanlaisia, joten vaikeaa heidän on yhdistyä. Eikä kukaan välttämättä halua köyhänä ajaa köyhien asiaa. Siihen ei riitä voimavaroja.

Se on meidän toimeentulevien harrastus. Köyhyyttä vastaan kyllä mielellään taistellaan. Mutta köyhien tulisi olla kehitysmaissa, eikä niitä lähiöostareilla hiippailevia nuhjuisia reppanoita, jotka muistuttavat, että itsekin voi tuonne tipahtaa. Aktivisteja on kiva olla, mutta jossain sellaisessa asiassa, mikä ei ole jokapäivä silmissämme.

Taru Robin Hoodista lienee syntynyt eräänlaiseksi Kristus-tarinaksi. Että olisi joku, joka tulisi pelastamaan köyhät. Ainakin sadussa. Wikipedian mukaan todellinen Robin Hood tai mies, johon taru perustuu, oli aatelismies, eikä se mitään köyhille antanut. Ehkä köyhä kansa toivoi, että joskus saisi murusia valtaeliitiltä. Että joskus tulisi sellainen rikas, joka meistä välittäisi, eikä hätisteli silmistään. Pelastajaa ei ole luvassa, vielä vähemmän Suomessa, kun Veikko Hurstikin on kuollut.

Meillä on sosiaaliturva, mutta köyhän on silti oltava nöyrä. Jos jotain saa ilmaiseksi vailla työtä, ei se saa tapahtua vailla asiankuuluvaa nöyryyttä. Entisajan Suomessa köyhien piti olla huomaamattomia ja osaansa he tyytyivät. Heidän on otettava hiljaa ja kiitollisena vastaan heille annettava, koska voihan käydä niin, ettei sitä vähääkään anneta.  Köyhyys on turruttava tauti. Se lannistaa, eikä silloin barrikadeille nousta. Ei edes äänestetä, mikä sinetöi unohduksen kohtalon. Media ylläpitää kiitettävästi köyhyys-keskustelua, mutta missään vaiheessa se ei ole todellisuudessa poliittista eliittiä kiinnostanut.

PS. Usan vaalit ei oikein jaksa enää innostaa, vaikka h-hetki lähestyy. Uuvuttavat esivaalit veivät innon itse pääasiasta. Toisaalta pitäisi olla kiinnostunut, kun sentään maailmanjohtajaa valitaan. Vaan onko se enää niin? Muuta kuin sotilaallisesti.

Viime aikoina on puhuttu onnistumisen pakosta. Martti Syrjä sanoi hyvin Idols-kokelaille, että moni elää niin, että onnistuminen on vain epäonnistumisen välttämistä.

Hyvin sanottu.

Tiesittekö muuten myös, että Smurffit ovat täyttäneet 50 vuotta. Ja kuinka järjestäytyneitä ne olivat. Jokaiselle asialle ja harrastukselle oma smurffinsa ja kaikkia yhdisti rakkaus Smurffiinaan. Ja ne söpöt sienitalot vielä. Aika smurffia.