Jäähyväiset aseille?

Beatles-yhtye kirjoitti aikanaan laulun Happiness is a warm gun. Samaa kiihkoa esiintyy keskustelussa aseista. Ihmiset ovat joko niiden puolesta tai vastaan, osaa ei sekään kiinnosta, niinkuin eivät muutkaan asiat.

Kouluampumisten jälkeen Suomessakin on herätty keskustelemaan oikein kunnolla käsiaseiden ja muidenkin aseiden tarpeellisuudesta. Itse en ymmärrä, mihin siviili voi ampuma-asettaan tarvita kotonaan. Jos harrastaa ammuntaa, eikö niitä aseita voi säilyttää ampumaradalla. Omat kokemukseni aseista tulevat lähinnä armeijasta. Edes siellä en ampumisesta innostunut.

Britanniassahan käsiaseet kiellettiin kouluampumisen jälkeen kokonaan ja käsiaseilla tehdyt murhat ja tapot vähenenivät. Kuinka monta kouluampumista Suomessakin täytyy vielä tapahtua, ennen lainsäädäntö muuttuu. Lainsäätäjät puolustelevat hitauttaan sillä, ettei lakeja voi säätää yksittäisen tapahtumien perusteella ja lyhyeksi ajaksi. Eikö kaksi kouluampumista jo todista jotain. Jos väkivaltaa sairastavaa kansakuntaa ei muuten pystytä auttamaan, kiellettäköön edes joukkosurmat mahdollistavat aseet.

Suomessa on kauhisteltu Usan asekulttuuria, mutta kouluampumisten jälkeen kävi ilmi, että Suomessakin on varsin helppoa saada aseita. Sitä ennenhän luultiin, että Suomessa on vaikeaa saada aseita. Täytyy myös muistaa, että pimeitä aseita liikkuu aina.

Valtiovalta ei kansalaisille esimerkkiä näytä. Suomi on harvoja läntisiä sivistysvaltioita, joka kieltäytyy rypäleaseita ja jalkaväkimiinoja koskevista rajoituksista. Suomen armeijalla löytyy toden tottatulivoimaa kuin pienestä armeijasta. Ei Suomessa ole mitään aitoa aseiden vastustusta.

Aseiden puolesta puhujat puolestaan vetoavat siihen, etteivät aseet yksinään ketään vahingoita. Se pitää tietenkin paikkaansa, mutta jos aseita löytyy nurkista, kyllä ne edesauttavat niiden väärinkäyttöä. Tämä syksy on ollut harvinaisen synkkä.

Varsinkin nuoret miehet saavat aseista itsetunnon kohotusta. Asehan tuo sellaisen vallantunteen, mitä muuten on vaikea saada. Ase herättää kunnioitusta niissäkin, jotka eivät aiemmin ole kunnioittaneet aseen omaavaa. Varsinkin jos sillä uhkaa. Jotain vallantunnetta kouluampujatkin lienevät hakeneet. Ratkaisuvaltaa päättää muiden elämistä.

Aseet ovat mielestäni vain väkivallan huippu Suomessa. Minusta tuntuu, että Suomi on rakentunut aivan väärällä tavalla voimankäytölle ja väkivallalle. Jotenkin kaupungeissa tuntuu, että väkivallan kohteeksi voi melkein koska tahansa joutua. Vain kävelemällä väärässä paikassa väärään aikaan. En tiedä, mistä tämä kansakunta on sairastunut väkivaltaan. Väkivaltaa käyttävät jopa koulutytöt pienempiinsä. Missä vaiheessa tässä maassa on ajauduttu siihen, että kanssaihmisiä voi kohdata ja hallita väkivallalla ja pelolla.

PS. Sitten kevyempiin asioihin. Tänään päättyy BB-kausi. En oikein osaa sanoa, kenen pitäisi voittaa. Itse olisin halunnut Cherylin voittavan, vaikka en siitä aluksi pitänytkään. Jälleen kerran kävi niin, etteivät persoonat voittaneet. Epäilenpä, että kävelevä sydän Anniina voittaa. Idolsissakaan ei selkeää suosikkia ole. Epäilen silti, että se eteerisen näköinen Anna voittaa.

Oletteko myös huomanneet, kuinka riitaisaa hiekkalaatikoilla on. Helsingissä puistotädit yrittävät estää muiden äitien pääsyn puistoihin ja kesällä kielletään äitejä laittamasta liian näyttäviä bikinejä leikkipuistoon.

Vielä yksi mielenkiintoinen uni. Näin unessa, että nuori Bob Dylan opetti minua kirjoittamaan lauluja. Harmi, ettei tullut uneen kynää ja paperia mukaan tuolle reissulle.