Brändi-terroristit

Paraikaa puuhastelen juttua tippi-kulttuurista Suomessa. On käynyt ilmi, että sitähän ei juurikaan enää ole. Mutta enempää en asiasta paljasta, että joku lukisi vielä jutunkin.

Tänään yritin kysyä asiasta kommentteja eräältä tunnetulta helsinkiläiseltä hotellilta. He kieltäytyivät, mihin heillä toki on oikeus. Mutta tapa, millä asia ilmaistiin oli kuin yrityksen brändi-katalogiin kuuluvasta kirjasesta.

Koska en ole hölmöläinen, osaan lukea kohteliaaksi puetun kielen välistä. Suomeksihan homma tarkoitti sitä, että ko. aihe ei sopinut heidän brändiinsä. Sopiva aihe oli tietysti ollut uutuuksien esittely toimitusjohtaja latelemassa brändiin sopivia sanoja sopivassa suhteessa.

Koska itse olen vain kansan syvistä riveistä lähtenyt, en jaksa ymmärtää, mitä pahaa siinä on, että henkilökunta saisi tippi-rahaa ja saisi kertoa, millä tapaa tippiä saadaan, ko. yrityksen tarjoaman, ilmeisesti sitten riittämättömän palkan lisäksi.

Mutta tämä aikamme yritysmaailman pyhä lehmä, brändi-usko, tukkii monet suut. Olen kuullut jopa, että juttuja on pyydetty luettavaksi sanoen, että haluamme tarkistaa, että juttuun ei tule brändiimme kuulumattomia asioita. Ikään kuin vapaan journalismin tehtävä olisi kenenkään brändiä vahvistaa, vaikka toki vapaa journalismikin yritysmaailman ilmoituksista on riippuvainen. Mutta yksioikoisessa brändi-höpinässä kannattaisi turvautua asiakaslehtiin ja muuhun markkinointiin.

Siinä ei luonnollisesti ole mitään pahaa, että yritys haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan. Niin meistä valtaosa ihmisenäkin haluaa antaa. Mutta kannattaisiko brändi-vahtaamisen sijasta keskittyä hyvään palveluun, eniten asiakkaita saa lisää toisten asiakkaiden avulla, eikä vahtaamalla jotain brändiä lehtien sivuilla.

Entä sitten, kun jotain brändin vastaista pääsee livahtamaan lehteen johtuen vaikka yrityksen omista väärinkäytöksistä? Kun toimittaja soittaa ja kysyy, miksi näin toimitte, niin kukaan ei välttämättä vastaa. Esimerkiksi vakuutusyhtiöitä on lähes mahdotonta saada vastaamaan omista väärinkäytöksistään, varsinkin jos kyseessä on televisio.

Sääliksi käy niitä työntekijöitä, jotka joutuvat työskentelemään brändi-terroristien yrityksissä. Sellaisissa paikoissa ei voi olla luovuutta juuri nimeksikään. Sellaisissa paikoissa varmaan vahditaan työntekijöitäkin alvariinsa, että sopiiko tämän käytös ja ulkonäkö nyt mahdollisesti yrityksen brändiin.

Onneksi me olemme sentään vain heidän mahdollisia asiakkaitaan.