Maailman parhaat

Newsweek -lehti valitsi Suomen maailman parhaimmaksi maaksi elää. Ja jos totta puhutaan, ei Suomessa valittamista ole, jos vertaamme asiaa viimeisenä eli sadantena lehden listalla olevaan Burkina Fasoon.

Mutta eikö maailmassa muuten ole enemmän kuin sata valtiota? Joitakin ei ole siis edes kelpuutettu listalle.

Itse olisin ehkä liputtanut toisena olevan Sveitsin ja kolmantena olevan Ruotsin puolesta. Tämä siksi, että veikkaan näissä maissa asuvan yksinkertaisesti onnellisempia ihmisiä kuin Suomessa.

Suomi on kuitenkin hyvä paikka elää. Kerron miksi. Suomessa ei ole räikeitä kansallisuuksien välisiä ristiriitoja, vaikka näin osittain annetaan otsikoiden perusteella ymmärtää. Suomessa on kaikilla mahdollisuus kouluttaa itsensä ilmaiseksi tai ainakin vähin kustannuksin. Suomessa taataan sosiaaliturva, mikäli vain täyttää reunaehdot, ja Suomessa ei tarvitse arkipäivässä pelätä henkensä puolesta. Näillä pääsee pitkälle.

Mutta mikä Suomessa on vaarallista on alueellinen epätasa-arvoisuus. Jopa saman kaupungin sisältä löytyy kaksi eri maailmaa. Toisessa kaupunginosassa kitkutellaan minimituloilla ja toisessa vietetään taloudellisesti taattua elämää.

Newsweekin juttu todistaa sen, että maailman silmissä Suomi on yhä hyvä paikka elää, vaikka kaikista meistä ei samalta tunnukaan. Sitähän Newsweek tuskin tietää, että 70- ja 80-luvuilla Suomi oikeasti olikin tasa-arvoinen ja turvallinen paikka elää. Nyt se on sitä enää pääosin.

Muutama esimerkki.

Suomessa hellitään koulutuksen tasa-arvoisuutta, mutta näinhän ei ole. Peruskoulutuksen taso vaihtelee kouluttain hurjasti. Parhaimmat ja innostavimmat opettajat eivät hakeudu ongelmakouluihin ja tämä näkyy koulutuksen tasossa. Ja juuri näissä kouluissa tarvittaisiin innostavia opettajia, sillä näillä alueilla vanhemmat eivät innosta opiskeluun.

Selkeimmin Suomi jäi kärjestä Newsweekin mukaan terveydenhuollossa. Ja terveydenhuollossa epätasa-arvo ehkä korostuukin vieläkin enemmän. Yleensä kaupunkien julkista terveydenhuoltoa on pidetty parempana kuin maaseudun, mutta itse rohkenisin olla eri mieltä. Maaseudulla hoitoon pääsee nopeammin ja hoitohenkilökunta ehtii perehtyä potilaan vaivoihin paremmin. Tämä siis perusterveydenhuollon tasolla.

Lisäksi perusterveydenhuollossa alueellinen vaihtelu isojen kaupunkien sisälläkin on suurta. Tässäkin on yhdistävänä tekijänä, onko alue ongelmallinen kansalaisten silmissä. Sellaiselle alueelle kun ei haluta töihin.

Paljon kehuttu yksityinen terveydenhuolto ratkaisee maksukykyisten tai vähintään vakuutuksen omaavien ihmisten ongelmia. Tavallisen kansan terveyttä he eivät luonnollisesti paranna.