Vuodot paljastavat demokratian

Wikileaks pompahti kaikkien tietoisuuteen taannoin, kun ko. sivujen kautta maailmalle levisi Usan armeijan salaisia papereita. Varsinaiset tiedot eivät mielestäni olleet kovin kohahduttavia, jos ajatellaan, että papereita vuodettiin sentään kymmeniä tuhansia. Ikään kuin kukaan ei osaisi muutenkin sodassa tapettavan siviilejä ja että tuollaisia tapahtumia salaillaan. Tietenkin niitä salaillaan.

Valtiovallalla on ajoista riippumatta ollut sellainen tahtotila, ettei kansalle voi kertoa totuutta. Ei maan taloudellisesta vararikosta, eikä ikävistä päätöksistäkään kuin vasta sitten, kun kansa ei voi niihin reagoida. Kansa koetaan arvostelukyvyttömäksi ja helposti väärin johdateltavaksi. Heillä kun ei ole kykyä ymmärtää omaa etuaan tai ymmärtävät sen liiaksi.

Armeijoilla halu salata toimintaansa on luonnollisesti erityisen pinnalla sota-aikoina. Eipä Suomessakaan vieläkään kehua retostella suomalaisten ylläpitämistä keskitysleireistä venäläisille Itä-Karjalassa sota-aikana.

Valitettavasti on niin, että kaikki julkinen vallankäyttö perustuu salailulle tai vähintäänkin päätösten todellisuuden muuntelulle parempaan päin. Johtavat virkamiehet ja poliitikot kärähtävät useimmiten vasta, kun joku vuotaa epäkohdat medialle. Silloinkin vain törkeimmistä tapauksista.

Tämän päivän kiihtyvällä työtahdilla toimitusmaailmassa vuodot tulevat entistä tärkeämmiksi median kannalta. Harvalla mediatalolla kai varsinaisesti on aikaa tutkivalle journalismille. Vuotajien vaikuttimet ovat oma pointtinsa. Onko syynä kosto, kateus vai ihan oikea halu paljastaa epäkohtia.

Jos kansan suoraan tai epäsuorasti valitsemat päättäjät eivät pidä tekemisiensä repostelusta mediassa niin vielä vähemmän ikävästä julkisuudesta pitävät yritykset. Koska tarkkailu isoissa yrityksissä on tiukkaa, niin esim. BP:n leväperäinen toiminta sai jatkua siihen asti kunnes öljylähde pääsi pulputtamaan suoraan Meksikonlahteen.

Rajuilma iski Tikkurilaan.