Nuivan neutraalin kriittinen kirjoitelma

Kaksi hämmästyttävää sanaa on hallinnut lehtiotsikoita. Nämä sanat ovat sukupuolineutraalius ja maahanmuuttokriittisyys. Molempien sanojen todellinen tarkoitus on ajan tavan mukaan naamioitu hienoon kaapuun. Mutta neutraalia ja kriittistä tämä aika on muutenkin, ellei vastarinnankiiskejä olisi onneksi olemassa.

Olen sen verran vanhan kansan ihminen, etten jaksa ymmärtää, miksi kaiken pitäisi olla sukupuolineutraalia. Itse koen rikkautena, että on miehiä ja naisia, ja että heillä vieläpä voi olla jonkinlaisia eroavaisuuksia fysiologiansa lisäksi. Mutta tätä neutraaliutta kai vahvimmin ajavat seksuaalivähemmistöt, että pääsisivät naimisiin samaa sukupuolta edustavan kumppaninsa kanssa. Ikäänkuin tuollakaan instituutiolla olisi enää suurta merkitystä edes seksuaalienemmistölle. Sitoutuminen lähtee minusta aivan muusta kuin papereista tai leipäpapin aamenesta.



Olen ihmetellyt, että onko todella niin, että naimisiinmeno on ainoa seksuaalivähemmistöjen huolenaihe. Itse ainakin kuvittelisin, että myös muunlaista syrjintää he kohtaisivat. Miksi samalla tarmolla ei keskustella vaikkapa maaseudun seksuaalivähemmistöjen asemasta. Miksi vain tämä naimisiinmeno kiinnostaa? Tosin kun kirkko kuitenkin on osa valtiota, niin heidän pitäisi vihkiä kaikki näin haluavat. Jos kirkko erotettaisiin vihdoinkin valtiosta, niin sitten saavat vihkiä ketä lystäävät. Avioliitot ovat silti yhtä lyhytikäisiä.

Jostain lehtijutusta luin erään seksuaalivähemmistön jäsenen haastattelun Pride -kulkueen aikana. Hän valitteli, ettei Suomessa ymmärretä erilaisuutta. Mutta ymmärsiköhän hän myös itse, että jotkut haluavat myös elää miehen ja naisen välisessä suhteessa vailla sukupuolineutraaliutta. Eikö hän itse hyväksy itsestään poikkeavaa erilaisuutta?  Seksuaalivähemmistöt ovat vieneet lehtien palstatilan itselleen myös muilta vähemmistöiltä. Koska muistatte viimeksi lukeneenne juttua päähänpotkitusta vammaisesta tai muusta vähemmistöstä? Itselleni ei moista enää mieleen tule.

Ja Suomessa ei lähtökohtaisesti muutenkaan ymmärretä erilaisia ihmisiä. Ei minuakaan ole ymmärretty, ei mielipiteitäni, ei edes ulkoista habitustani, ei valtaosaa muistakaan heteroista. Täällä pitäisi olla samasta muotista, olit sitten seksuaalivähemmistöstä tai et. Seksuaalivähemmistöjen mediaylivallan alta ei vain muut sorretut saa enää ääntään kuuluville.

Entä sitten tämä maahanmuuttokriittisyys? Tämä kysymys se vasta lapasista on lähtenytkin. Toiset vouhkaavat kaiken sallimista ja ymmärtämistä maahanmuuttajille ja maahanmuutolle ja toiset taas vastaavat takaisin samalla mitalla, että maahanmuuttajissa ja maahanmuutossa ei ole mitään hyvää.

Totuus löytyisi tässäkin asiassa puolivälistä. Jo kauan sitten itse maahanmuuttajat ovat unohdettu keskustelusta. Tosin itse tuntemani maahanmuuttajat osaavat elää suomalaisessa yhteiskunnassa aivan kuten kuka tahansa muukin, ei heille tarvitse Nuivia manifesteja luetuttaa. He osaavat elää Suomessa ihan muutenkin kunnolla, mikä ei osalle kotosuomalaisista onnistu.  Tuon Nuivan manifestinkin luin, en löytänyt siitä mitään niin kohahduttavaa kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Se oli itse asiassa aika moneen kertaan luettu jo entuudestaan, sitä samaa jaaritusta.

PS. Sosiaalinen media vetelee mielestäni jo kaikkea muuta kuin sosiaalisessa vaiheessa. Itse olen huomannut, että kun facebookiin kirjoittaa mitä tahansa, osa ihmisistä on aina eri mieltä ja valmis kumoamaan näkemyksesi, vaikka kirjoittaisit kahvin keiton vaikeudesta tai muusta yhtä tärkeästä. Lisäksi kun olet mennyt hyväksymään hyvää hyvyyttäsi (tyhmyyttäsi) joitain puolituttuja kavereiksesi, vittuilevat heti julkisesti. Miksi helvetissä he haluavat sitten olla kavereitani, jos kerran minua niin inhoavat. No, vittuilun riemun takia tietenkin.

En jaksa vahtia näiden "kavereiden" edesottamuksia ja niinpä en enää hyväksy kuin oikeasti minut hyväksyvät ihmiset kaverikseni. Luovun koko facebookin aktiivikäytöstä. En kaipaa enää tällaista "sosiaalisuutta". Kirjoitan vain, kun oikeasti on jotain tiedotettavaa ja käyttää koko facebookia täysin ammatillisessa mielessä.