Teppo M ja kiltin miehen manifesti

Muistatteko vielä parin vuoden takaisen kohun Teppo M:stä? Miehen oli tarkoitus kaataa sata naista, koska löi vetoa asiasta kaverinsa kanssa.

No, sataa naista ei kaatunut, mutta sen sijaan Teppo M piti projektistaan suosittua päiväkirjaa netissä ja blogiteksteistä julkaistiin jopa kirja. Tuo kirja lienee yhä ainoa enemmän huomiota saanut blogiin perustuva kirja.

Kirjastosta löysin kirjan jo unohdettujen joukosta ja samoin on henkilöllisyytensä salannut Teppo M pysynyt piilossa. Miehen olisikin sula itsemurha kirjoittaa moisesta aiheesta kirja.

Kirja ei ole kuitenkaan lainkaan huonompi ja murskattiin pari vuotta sitten virheellisen markkinoinnin ja valmiiksi ennakkoluuloisten kriitikoiden takia. No, kirjan takakansi lupaa seksiä oikein urakalla sanoin "Röyhkeän loistokas päiväkirja naisten kaatamisesta" ja jos ei muuta kirjasta todellisuudessa ole lukenut, niin väärään käsitykseen myös jää. Arvosteluissa kirja tuomittiin sovinismista ja sitä kirjasta toki löytyy, jos kirjaa haluaa niin lukea.

Seksiä kirjassa ei ole kyllä nimeksikään, joten sellaista etsivien on tyytyminen seksilehtiin ja nettipornoon. Sitä vastoin kirjasta löytyy erinomaista filosofista pohdintaa miehen ja naisen välisestä suhteesta. Ja kuinka tuo suhde edelleen elää ennakkoasetelmien varassa, että mies on tällainen ja nainen tuollainen. Teppo vertasi miestä jopa koiraan. Molempien haluttaisiin olevan pörröisen ihania kilttejä otuksia, jotka eivät aiheuta ristiriitoja ja tottelevat omistajaansa.

Eniten Teppo M kritisoikin kirjassa miehiä, joita hän pitää myös viettiensä armoilla elävinä olentoina, joilla aivokapasiteetti ei riitä tajuamaan naisten tunne-elämää, eikä varsinkaan sitä, miten naista täytyy lukea.

Naisten alistajasta ei voi Teppo M:n kohdalla kyllä puhua, sillä naisille Teppo M ei projektinsa aikana edes luvannut ikuista rakkautta, eivätkä kirjan naiset sitä edes toivoneetkaan. He halusivat samaa asiaa kuin Teppokin, tarkoituksetonta ja nautinnollista seksiä vailla sitoumuksia. Eli ketään ei käytetty hyväksi.

Teppo M:n kirjaa voi pitää eräänlaisena kiltin miehen manifestina, sillä Teppo ei ennen vedonlyöntiään ollut naistenkaataja vaan keskiluokkainen perhepuurtaja. Teppo oli elämässään tehnyt juuri niinkuin hänen oli haluttu tekevän perheen ja lasten sekä kuolleen avioliiton muodossa. Lopulta kulissit kaatuivat tyhjyyttään. Sen jälkeen Teppo ei halunnut kiinnittyä mihinkään tai kehenkään ja valitsi hedonistisen tien.

Kirjaa lukiessa jäi ihmetyttämään, että miten sellainen mies, joka ei aiemmin ole saanut naisia yrittämälläkään, voi yhtäkkiä muuttua Don Juaniksi. Onko sitten kyse vain määrätietoisuudesta, jonka naiset aistivat alfaurosmaisuudeksi. Jotain tällaista kai ja vonkaajiahan ei tietysti kukaan siedä, sillä epätoivo ei koskaan vie sänkykamareihin. Teppo itse luonnehti tärkeimmän donjuan -ominaisuuden olevan kuuntelutaito, ja jos tämä pitää paikkaansa, lienee suomalaisen miehen katsottava peiliin.

Voi tietysti pohtia, voiko kiltin miehen roolista ponnahtaa muuten ulos kuin naisia kaatamalla. Ja onko miehiä vain kahdenlaisia: kilttejä miehiä, jotka naiset haluavat lastensa isäksi ja alfaurosmiehiä, jotka naiset haluavat lastensa siittäjiksi. Sukupuoliroolit eivät ole enää yksioikoisia, mutta pitkälti sitä mennään menneiden vuosisatojen pelikorteilla.

Ironista kyllä, mutta seksi ventovieraiden kesken tuntuu olevan aika arkipäiväinen asia tänä päivänä ennen kuin siitä joku taas Tepon jälkeen kirjoittaa. Silloin asiasta todennäköisemmin kohutaan.

Jollain tavalla Teppo M:n kirja Sata naista toi mieleen Helena Sinervon Tykistönkadun päiväperhon, jossa myös seikkailee keskiluokkainen henkilö, Sinervolla päähenkilö oli myöskin keski-ikäinen, mutta nainen, joka kaataa miehiä.

Siinä missä päiväperhosta en löytänyt syvempää pohdintaa merkityksettömästä seksistä tai turhauttavasta elämästä, löytyi pohdintaa taas Teppo M:n kirjasta. Ja vielä kummallisempaa, Sinervon kirja tunnustettiin taiteeksi, kun taas Teppo M:n kohtalo on jäädä epäkirjailijaksi. Tosin meitä epäkirjailijoita riittää muutenkin.